Minulle ei tapahdu mitään erityistä. Elämä on syksyistä, arkista ja ihan hyvää. Käyn töissä, lenkitän koiraa, kirjoittelen ja tapaan kavereita. Parisuhteettomuus tuntuu suhdeyritelmän jälkeen taas aika hyvältä olotilalta. En juuri nyt kaipaa mitään lisää tähän. Toisaalta välillä myös vaikuttaa siltä, että universumi yrittää vihjailla minulle jotain: Tänään olisin halunnut paistaa aamiaiseksi viimeisen kaapissa olevan kananmunan. Olin kuitenkin vahingossa tökännyt jääkaapin liian kylmälle, ja koska munakenno oli kiinni jääkaapin takaseinässä, muna oli jäässä. Olin siis pakastanut munani. Tarkoittaako tämä jotain?
Sooloelämää-blogissa on onneksi ansiokas juttu yksinelämisestä, koska minä olen näköjään taas vajonnut jokasyksyiseen onnellisen pehmeään aivokoomaani, enkä jaksa ajatella mitään järjellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti