Juttelin asiasta ystäväni kanssa. Hän kertoi matkustaneensa hiljattain yksin kaukojunalla ja joutuneensa tilanteeseen, jossa pariskunta oli vaatinut häntä vaihtamaan toisaalle istumaan, koska he halusivat vierekkäiset paikat. Miehellä oli paikka ystäväni vieressä, naisella ikävä käytäväpaikka neljän hengen vastakkaisilla paikoilla. Ystävä siirtyi hämmentyneenä naisen penkille, vaikka oli varannut oman paikkansa ajoissa ja nimenomaan ikkunan vierestä, koska siinä on helpompaa nukkua. Kun täydessä junassa lopulta alkoi pariskuntatoiveiden vuoksi kaamea tuolileikkihärdelli, jossa jokainen joutui vuorollaan vaihtamaan paikkaa jonkun toisen kanssa, ystävä sisuuntui lopulta ja ilmoitti ystävällisesti istuvansa sittenkin alkuperäiselle paikalleen. Pariskunta ei ollut tästä hyvillään, sillä eihän ole millään tavalla perusteltua, että pariton voisi välittää siitä, missä istuu.
Onkohan ajatteluni vinksahtanut jotenkin kummalliseksi sinkkuvuosien takia? Olen varmasti aika herkistynyt huomaamaan kaikenlaisia vaivihkaisia tapoja ja rakenteita, joilla parilliset ja perheelliset luontevasti asetetaan aina parittomia parempaan asemaan. Heillä on jotenkin lähtökohtaisesti erilainen tapa ja oikeus olla julkisessa tilassa. Heitä myös kohdellaan eri tavoin. Minusta tuntuu, että minua kohdellaan eri tavoin, kun nyt yhtäkkiä liikun parina. Se on äärimmäisen hämmentävää.
Metsästä ollaan tultu ja metsässä ollaan edelleen. Mun mielestä kyse on pitkälti siitä, että Suomessa suurin osa porukasta on vain yksinkertaisesti niin helvetin huonosti käyttäytyvää ja itsekästä. Ja jotenkin se pariskuntien nyhjääminen (=tietynlainen eristäytyminen) tuntuu olevan niin normi. Haloo, mätsäävät tuulipuvut!:)
VastaaPoistaMutta sinkkujuttuihin liittyen. Muistan, kun menin yksin tutustumaan synnytyssairaalaan muiden ollessa pariskuntia. Nostiko yksikään "herrasmies" persettään, että olisin saanut istumapaikan? No ei tietenkään, vaan viimeisillään raskaana oleva sai seisoa, kun 3-kymppiset miehet (11 kpl) näpräsivät tylsistyneinä kännyköitään. Eikä tietysti kukaan nainenkaan sanonut törpölle miehelleen, että mitähän jos nostaisit kankkusi ylös (kuten minä olisin tehnyt ja hävennyt silmät päästäni mieheni käytöstä ja sitä, että asiasta pitää edes sanoa). Lopulta sanoin sitten itse, että voisinkohan saada istumapaikan ja ainoastaan yksi mies liikahti sen verran, että sohvalle tuli 30 cm:n tila, mikä ei meikäläisen persuuksille riitä. 10 kappaletta tulevaisuuden toivoa jatkoi kännykkänsä tuijottamista, sillä mitä väliä muista, kunhan minun ei tarvitse seisoa.
No huh. Tuo on kyllä jo todella moukkamaista käytöstä!
Poista