maanantai 11. joulukuuta 2017
Podcast sinkkuudesta
Ylellä on kuunneltavissa Kohtaamisia-sarjan sinkkujakso Ilman parisuhdetta onnelliset , jossa Miia-Teresa Syrjänen ja Henriikka Rönkkönen juttelevat omista kokemuksistaan sinkkuina. Naisilla on kivasti erilaiset näkökulmat parisuhteettomuuteen: Toiselle se on hyvä olotila, toinen kaipaisi muutosta. Molempia yhdistää tyytyväisyys elämään.
Henriikka Rönkkönen kertoo, että hänellä meni eron jälkeen viisi vuotta päästä jaloilleen. Tutulta kuulostaa: kolmekymppisenä parillisten keskellä on aika vaikeaa löytää omaa paikkaansa yhteisössä. Toiveet ja pettymykset saavat välillä mielettömät mittasuhteet. Rönkkönen puhuu myös siitä, kuinka parisuhteen puuttuessa on joutunut aluksi väkisin tekemään asioita yksin ja oppinut nauttimaan niistä vasta myöhemmin.
Naiset pohtivat lisäksi muun muassa ystäviin tukeutumista ja juhlapäivien viettoa yksin. Tuttuja, tärkeitä aiheita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oli kyllä ärsyttävää/rasittavaa/surullista jne. olla "ainoa" sinkku kolmekymppisenä, vaikken varsinaisesti kokenut, että minua syrjitään. Enemmän se oli oman pään sisällä, etten halua lähteä mihinkään ja olla ainut, joka palaa yksin kotiin, jossa odottaa vain lemmikit.
VastaaPoista30-vuotiaana päätin sitten hankkia lapset yksin ja nyt, kun olen 35-vuotias, kahden lapsen yksinhuoltaja, niin enpä enää olekaan se "hylkiö" :D Tämän ikäisiä yksinhuoltajia kun tuntuu olevan pilvin pimein ja nyt kukaan ei enää tunnu "säälivän" minua, vaikka olenkin edelleen sinkku. Eli tuntuu, että jollain lailla lapset nostivat statustani, vaikka yksinhuoltajia yleensä pidetäänkin pohjasakkana (mikä on kummallista ja väärin).
Tällä hetkellä olen siis varsin tyytyväinen elämääni, enkä kaipaa miestä tähän huusholliin (ei olisi aikaakaan!). Tosin sitten kun lapset kasvavat, mieli voi muuttua. Mutta ainakin voin sitten ottaa rauhallisesti ja hitaasti, kun biologinen kello ei ole enää sotkemassa mieltä ja kroppaa.
Kiitos kommentista! Uskomatonta, mietin juuri viisi minuuttia ennen sen lukemista, että jos ihmiset pitäisi laittaa perhestatuksen perusteella sosiaaliseen arvojärjestykseen, olisiko sinkku oikeasti se ihan pohja, vai tuntuuko minusta vain siltä, koska olen kokenut sen itse. Pohdin juuri, että voisiko olla että lapsia saanut on kuitenkin jotenkin "parempi" kansalainen, vaikkei parisuhdetta olisikaan. Hauskaa kuulla, että olet päässyt säälistä eroon.
PoistaMielenkiintoinen jakso, ja paljon samaistuttavia juttuja. Olen joskus kuullut tästä Henriikka Rönkkösestä ja lukenut joitakin tekstejään, mutta mulla on ollut jotenkin sellainen käsitys, että hän edustaa sellaista "villi sinkkuudesta nauttiva seksijumalatar" -sinkkutyyppiä, josta tällainen itseni kaltainen henkistä nutturaa (oikeasti on sivusiili) tiukemmalle vetävä vanhapiika ei yhtään tunnista itseään. No, mainitsihan hän tuossa podcastissakin biletysvaiheestaan ja erilaisista säädöistään miesten kanssa, mutta hänestä tuli silti paljon sympaattisempi ja samaistuttavampi kuva kuin millaisen käsityksen olin aiemmin saanut. Aina yhtä kivaa huomata, että ennakkoluulot voivat pettää.
VastaaPoistaRönkkösen kirja ja blogi ovat minusta sympaattisia. Onhan hänellä reteää juttua, mutta hän kirjoittaa rehellisesti myös murheistaan.
VastaaPoista