tiistai 25. helmikuuta 2020

Hakekaa minut pois täältä!

En voi uskoa, että olen taas nettideitissä! Noin viidennensadannen "ei koskaan enää" -lupauksen jälkeen tein yksinäisenä myrskyisenä viikonloppuna profiilin. En tapaa missään ketään muuten, enkä halua elää loppuelämääni parisuhteetta. Ja tietenkin nyt neljäntenä päivänä olen taas täysin kypsä koko touhuun.

Minulla on ollut deittaillessani tapana olla itse aktiivisesti yhteydessä kiinnostaviin profiileihin, mutta en ole niitä vielä tällä kierroksella löytänyt. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että uudet profiilit näkyvät kai hakutuloksissa jotenkin alkupäässä, ja olen saanut noin 35 yhteydenottoa.

Kuten ennenkin, noin 95 prosenttia yhteydenotoista on ei-toivottuja. Noin 80 prosenttia yhteyttä ottaneista miehistä ei täytä ensimmäistäkään kriteeriäni (ikä, koulutus, sinkkuus, toive pysyvästä parisuhteesta). Pääasiassa mies lähestyy seksillä. Kun kuvia ei voi tällä hetkellä käyttämälläni sivulla lähettää, tekstuaalisia dickpicejä kolahtelee postiluukkuun useampia päivässä, vaikka en voisi profiilissani enää selkeämmin ilmaista, etten niitä halua. En usko, että nämä miehet edes uskovat viestittelynsä johtavan minkään tasoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, kyseessä on vallankäyttö ja alistaminen. Kirjautumisen jälkeen sain ensimmäisen tunnin aikana kuusi seksiviestiä. Jatkuvana ahdisteluvirtana se tuntuu suunnilleen siltä, kuin joku puristaisi takapuolesta netin kautta kotisohvalla. Se tuntuu häirinnältä.

Trendeinä näkyvät polyamoria ja avoimet suhteet. Tarjolla on myös esimerkiksi mies, joka haluaa tulla parisuhteessa kaikin tavoin täysin alistetuksi, eikä halua tehdä omia päätöksiä mistään. Jos toinen ääripää kiinnostaa, myös piiskaa ja kotiorjuutta tarjoavia miehiä löytyy. Jollain kummalla tavalla ilahtuneena huomasin myös, että vanha kunnon alaston kotisiivooja on edelleen linjoilla tarjoamassa ilmaisia palveluksiaan.

Sen jälkeen, kun täytin 35, minun ikäiseni miehet eivät ole enää juurikaan kiinnostuneita. Yhteydenotot tulevat pääasiassa 50-60 -vuotiailta miehiltä tai puumaa etsiviltä parikymppisiltä. Viestin takana on yleensä lähes tyhjä profiili, jossa kirjoittaja korkeintaan kuvaa olevansa "ihan tämmönen perus jamppa" tai on jaksanut kirjoittaa esittelytekstikseen mielikuvitusta ruokkivasti "ota selvää."

Profiilin avaamisen jälleen ensimmäinen yhteydenotto tällä kierroksella tuli 64-vuotiaalta mieheltä. Kopioin sen tähän.

!! ... Kohta heräät ja huomaat että oot 50 vee eikä oo lapsia... uuurrghh... argghhh... että nyt kannattaa ryhtyä töihin!! ....uuuurgh.. hehehee

Seuraavaksi yhteyttä otti 55-vuotias mies, joka kehui profiiliani ja kertoi, että hän ei halua lapsia, mutta lähtee kanssani kävelylle, jos lupaan etten puhu sanallakaan lapsista. Mikä diili!

Normaalissa elämässä kukaan ei kai joudu käymään tällaisia keskusteluja jatkuvasti. Nettideitti on friikkisirkus, ja kumppanin etsintä on mielipuolista ja tuskaista. Ainoa hyvä puoli tässä touhussa on se, että jos viikonkin jaksaa pyöriä deitissä, yksin oleminen tuntuu taas pitkään paljon paremmalta.

Miksi tämä on tällaista? Ei kai tämän olisi pakko olla? Miksi en tapaa ketään missään muuten? Kauanko tätä pitäisi vielä jaksaa? Ei kai tämä voi oikeasti olla näin vaikeaa?

Saanko jo taas sulkea profiilini ja vannoa, ettei koskaan enää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti