Onko itsellinen äiti rohkea?

Kun kerron päätöksestäni yrittää yksin vanhemmaksi, minulle sanotaan usein, että olen rohkea. Se hämmentää, koska en voisi tuntea oloani vähemmän rohkeaksi. Toivoisin voivani sanoa, että olen valinnut itsellisen äitiyden aktiivisesti, koska olen voimanainen, joka tietää selviävänsä yksin mistä tahansa. En kuitenkaan koe valinneeni yhtään mitään, vaan päätyneeni tähän tilanteeseen vaihtoehtojen puuttuessa. 

Olen toivonut ja etsinyt vimmaisesti sitä kaikista perinteisintä ja normatiivisinta perhekuviota, jossa minulla olisi mies ja me saisimme yhdessä lapsia ja eläisimme mukavaa keskiluokkaista perhe-elämää. Se ei onnistunut, ja koska lapseton elämä ei oikeastaan ole minulle mikään vaihtoehto, tämä on ainoa tapa edetä. Urheutta tähän päätökseen ei liity tippaakaan, enemmänkin luopumista, surua ja omien elämäntoiveiden rakentamista uudelleen pakon edessä.

Tavallaan kuitenkin luulen, että itsellinen äitiys voisi sopia minulle ihan hyvin. Tuntuu helpottavalta ajatukselta, ettei tarvitsisi huolehtia parisuhteesta pikkulapsiaikana, ja että saisi kasvattaa lapsensa juuri niin kuin itse oikeaksi kokee. Jos saan lapsen, uskon olevani hyvin tyytyväinen ja onnellinen sooloäiti. Ajattelen silti edelleen, että omalla kohdallani parisuhteettomuuden miinuslista on huikeasti pluslistaa pidempi, ja vaihtaisin kaiken tämän "rohkeuteni" hyvään (mutta ehdottomasti vain hyvään!)  parisuhteeseen aivan koska tahansa. Jo pelkästään hoidoissa oleminen vaatisi ihan hemmetisti kainaloaikaa ja halauksia, mutta niitäpä ei nyt ole saatavilla. En siis suostu teeskentelemään reipasta, enkä ottamaan urhean sankarin viittaa harteilleni, kun totuus ei voisi olla kauempana siitä.

Haluan kuitenkin korostaa, että tämä on ainoastaan minun kokemukseni. Kaikki eivät koe samoin, ja on myös naisia, jotka haluavat ensisijaisesti hankkia lapset ilman kumppania. Ehkä he ovat niitä oikeasti rohkeita. Useimmille meistä tämä ei kai kuitenkaan ole ensisijainen vaihtoehto tulla vanhemmaksi. Ei tämäkään silti huono vaihtoehto ole, vain erilainen.

Tässä vielä teille hellekuuntelemiseksi yksi ihan hyvä podcast, jonka löysin. Kyseessä on To Baby or Not to Baby:n jakso The Solo Mum. Siinä noin kahdeksan ja puolen minuutin alkuhöpinöiden jälkeen itsellisten äitien The Stork and I -sivustoa/yhteisöä ylläpitävä Mel kertoo omasta tiestään sooloäidiksi.

Luin muuten jostain, että hedelmöityshoidoissa olevista ihmisistä pitää pitää hyvää huolta, ja heitä tulee huomioida, joten ostin ihan itse kaikessa itsellisyydessäni itselleni kukkia.

Kuvassa kukan alta pilkottaa taas hedelmöityshoitoklinikan tuhannen euron lasku.