Sekalaista sekoilua ja niksinurkka

Törmäsin netissä brittiläiseen videoon, jossa itsellinen äiti ja itsellisen vanhemmuuden vastustaja oli kutsuttu television aamuohjelmaan väittelemään siitä, millainen vanhemmuus kelpaa ja on oikein. En pystynyt katsomaan videota. Kun on kahdeksan vuoden kyseenalaistamisen ja pohdinnan jälkeen lopulta uskaltanut tehdä sen päätöksen, että lähtee hoitoihin yksin, ei ole enää kovinkaan paljon kiinnostusta kuunnella sellaisten ihmisten mielipiteitä, joiden mielestä teen väärin. Minulla ei ole heille oikeastaan muuta sanottavaa, kuin että jos mielestäsi on väärin yrittää saada lapsi yksin, älä sinä sitten yritä saada lasta yksin. 

Olen kiitollinen, ettei kukaan omassa lähipiirissäni ainakaan avoimesti tuomitse minua. Epäilen, että ratkaisuni saattaa olla joidenkin kavereiden uskonnon näkökulmasta väärin, mutta jos näin on, onneksi he pitävät sen omana tietonaan.

Iloisempiin aiheisiin: On aika hellyttävääkin, kuinka me itselliset pohdimme kaikkea suurista linjoista ja moraalisista kysymyksistä aivan pieniin ja arkipäiväisiin asioihin ennen lapsen yrittämistä. Itsellinen äiti jos kuka on todella pohtinut syvällisesti lapsen hankkimista. Tänään ilahduin ihan valtavasti, kun löysin tämän: Kuinka yksinhuoltaja saa otettua kivoja perhekuvia. Tätäkin on tullut mietittyä! Kaikkeen on ratkaisu, ja joku muukin murehtii ihan samoja asioita. Ihanan lohdullista!

Minä siis tosiaan yritän lasta koko ajan kovenevin panoksin. Ensimmäisen yrityksen jälkeinen negatiivinen raskaustesti meni ohi lähinnä olankohautuksella. En uskonutkaan olevani niin onnekas tilastoihme, että homma onnistuisi noin helposti. Toisen negatiivisen jälkeen oli jo vaikeampaa. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa, koska ajatuksilla en voi siihen kuitenkaan vaikuttaa. Arvatkaapa, onnistuuko. Huomaan olevani kireä ja kärsimätön ja toisaalta tunnen oloni yksinäiseksi, mutta toisaalta en jaksaisi puhua kenellekään, joka ei ymmärrä, mitä käyn nyt läpi. Ajatukset kääntyvät väkisinkin sisäänpäin ja mieli valmistautuu joko valtavaan muutokseen ja riemuun tai suojautumaan taas surulta ja pettymykseltä.

Tässä vielä minun vinkkini vertaisille: Potilaalla on oikeus valita hoitopaikkansa myös julkisella puolella. Kannattaa vertailla eri sairaanhoitopiirien jonotilanteita, sillä niissä on todella isoja eroja!