Olen vanhempieni luona kylässä. Tuttu naapuri oli nähnyt aiemmin isän siskoni vauvan kanssa ulkoilemassa ja tuli nyt kysymään, onko isästä tullut isoisä. Juuri ennen väärin osoitettuja onnitteluja ehdin hihkaista väliin, että isästäni on tehnyt vaarin siskoni, en minä. Sitten juteltiin vauvoista. Naapurinkin lapsilla, joista vanhempikin taitaa olla minua melkein viisitoista vuotta nuorempi, on jo omia lapsia ja uusia tulossa. Ihanaahan se on. Joku oppi juuri kävelemään ja toisella on hauskat jutut. Uusin pikkuinen syntyy lähiviikkoina.
Näitä tilanteita ei voi välttää, ja joskus ne sattuvat pahasti. Välillä ne tuntuvat pieneltä paperihaavalta sielussa, joskus siltä, kuin iskettäisiin puukko vatsaan. Kukaan ei tarkoita mitään pahaa, tietenkään. Ei ole tarkoitus satuttaa.
Olo on todella kurja ja epäonnistunut. Onneksi sauna yleensä auttaa. Menen nyt sinne kiukuttelemaan ja tulen toivottavasti taas vähän vahvempana ulos.
Tsemppiä ! Toivottavasti olo parani. On ihan musta ihan mahdollista että voi olla surullinen omasta puolesta ja onnellinen toisen puolesta. Ehkä sun ilo toisen puolesta on jopa syvempää kun ymmärrät myös asian toisen puolen. Mietin että pelkäätkö noissa hetkissä että suru iskee?
VastaaPoistaKiitos! Kyllähän mä pelkään ja kyllä se iskeekin kuin hyökyaalto. Sadasosasekunnissa niin, että joskus tuntuu, että jalat lähtee alta.
PoistaTeidän että tää kuulostaa tosi hölmöltä, mutta ajattelen että jos pystyisi pelkäämään vähemmän sitä surua niin ois helpompi olla eikä tarvitsisi olla varuillaan siitä että taas se suru iskee. Surua ei varmaan saa pois mutta ehkä sen valtaa voi vähentää?
VastaaPoistaOlet varmasti ihan oikeassa tuossa.
Poista