keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Miksi kaikki haluavat sen koulutetun miehen?

Saijan kommentista postaukseen Ylijäämänaisen pohdintoja (17.8.2014) tulikin mieleen, että miksi hitossa sen miehen on pakko olla akateeminen. Alitajuisia kriteerejä minulla on varmaan paljonkin, mutta se että mies olisi vähintään yhtä koulutettu kuin minä, on yksi niistä harvoista, jotka osaan lausua ihan suoraan ääneen. Olen siis juuri sellainen tutkimusten keskivertosinkkunainen. Kävin vähän yliopistoa, ja nyt ei kelpaa enää kiva putkiasentaja kumppaniksi. Oma vika.

No niin. Ensinnäkin meille kaikillehan kelpaa se ihana puuseppä Aidan, joka osaa keskustella kaikesta, näyttää tunteensa ja olla komea ilman paitaa. Aidan lukee kirjoja ja osaa korjata ja rakentaa asioita. Aidan on kiltti, hyväsydäminen, uskomaton rakastaja, pitää koirista ja on kiva sinun ystävillesi. Mutta missä helkkarissa se Aidan on? Ne duunarimiehet joiden kanssa minä olen seurustellut tai käynyt treffeillä saattoivat olla hyviä rakentelemaan asioita, mutta eivät koskaan lukeneet kirjoja tai halunneet keskustella politiikasta. Ne miehet kuuntelivat suomipoppia ja pelkäsivät kaikkea muuta musiikkia. Erilainen ruokakin jännitti, jauhelihastahan saa kaikkea hyvää helposti. Lomalle mennään Turkkiin ja kahville ABC:lle. Ei siinä auta, vaikka olisi kuinka kiltti ja ihana ja mukava ja komea, jos meillä ei koskaan ole mitään puhuttavaa ja jos miehen maailmassa tuttu ja turvallinen voittaa aina uuden ja jännittävän. Minua ei kiinnosta jauheliha eikä Alanya, ainakaan päivästä ja vuodesta toiseen. Haluan ihmetellä asioita samanlaisesta perspektiivistä ja väitän, että koulutus joko muokkaa ihmisiä merkittävästi tai sitten ne ihmiset joita akateeminen pöhinä kiinnostaa, ovat alun perinkin tietyn tyyppistä väkeä. Väitän myös, että asuinpaikalla ja kasvuympäristöllä on paljon merkitystä siihen, millä tasolla maailma kiinnostaa.

Kai tähän sitten vielä kuuluu lisätä tämä vakiojuttu: "Tunnen monia duunareita ja itse asiassa monet parhaista ystävistänikin ovat sellaisia." Tänään en jaksa siivota provokatiivisuutta tekstistä pois, ja tapani mukaan esittää vastaväitteitä omille väitteilleni. Katsotaanpa mitä tapahtuu.

Hashtag Laasanen hashtag saankonytekanvihapostini

51 kommenttia:

  1. Toivottavasti duunarimiehet tulevat nyt sankoin joukoin todistamaan nuo stereotypiat vääriksi!

    Minulla ei ole ollut koulutuskriteereitä miestä etsiessäni. Muita kriteereitä sitten senkin edestä ja ne varmaan jo karkottavat osan duunarimiehistä. Itselläni on sellainen mielikuva että duunarimiehet esimerkiksi todennäköisemmin tupakoivat ja käyttävät runsaasti alkoholia kuin korkeammin koulutetut miehet. Kenties he ovat myös vähemmän kiinnostuneita pitämään itsestään huolta syömällä edes jotenkin terveellisesti ja harrastamalla jotain liikuntaa. Eli heistä saisi huonommin seuraa esimerkiksi ulkoiluun tai uutta harrastusta kokeilemaan. Mitenkäs sitten pukeutuminen? Aika sama mitä siellä kotona on päällä, tai vaikka ei olisi juuri mitään. En itsekään pukeudu lähikauppaan mennessä erityisemmin, mutta kaupungille lähtiessä soisi jo olevan jotain siistimpää päällä ja jos ihan ravintolaan tai teatteriin menee niin vielä astetta parempaa. Siis muuhun kuin siihen ABC ravintolaan. Mainoslippiksiä en voi sietää, no en oikeastaan muitakaan lippiksiä, 30 vuotias mies lippis päässä on jotenkin meh.

    Toisaalta taas duunari voi olla hyvinkin luonnonläheinen ihminen hyvällä tavalla, jotenkin miellän esimerkiksi metsästyksen ja kalastuksen sellaisiksi duunarien harrastuksiksi joita voisin itsekin joskus harrastaa. Osa duunarien töistä on fyysisesti niin raskaita, että siitä tulee bonuksena erinomainen kroppa, esimerkiksi nyt palomieskalenterit ja kesäiset ruskettuneet tietyömiehet. Monet naisetkin arvostavat miehessä hyvää ulkonäköä, joten heille voi löytyä duunareista helpommin sopiva kumppani. Tokihan se olisi hienoa että mies olisi kätevä käsistään, korjaisi ja rakentaisi tarvittavat jutut ja jos vielä huoltaa autonkin niin siinä säästää jo pitkän pennin. Tai sitten voi vain tehdä pikkujutut itse ja ulkoistaa loput, kuten tähänkin asti. Toisaalta, nykyisessä taloudellisessa tilanteessa moni saattaa valita duunariammatin ihan vain varmemman työnsaannin vuoksi, vaikka se oikea haaveammatti olisikin ollut jokin kirjallisuustutkija tai historioitsija. Kenties duunarimiehellä olisi akateemikkoa varmempi työllistyminen.

    Ymmärtääkö paremmin koulutettu ihminen helpommin sen, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Löytää sitä yhteistä aikaa ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita, yhteistä tekemistä ja ennenkaikkea keskustelua. Mikään runoilija ei tarvitse olla mutta omista tunteista pitää puhua ja olla myös kiinnostunut siitä mitä siellä toisen pään sisällä liikkuu.

    P.S. Paljastan sivistymättömyyteni ja kysyn että kuka Aidan? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkäs se Piisamirotta sanoikaan...hmm..."Typerä nainen" ;)

      Ei se ole kiinni duunarin työmahdollisuuksista vaan siitä, että duunari ei ole sivistynyt. Työtön maisterikin on parempi kuin kovaa ansioita duunista vetävä LVI-asentaja, koska se maisteri on todennäköisesti lukenut _lisää tähän oma kirjallisuuden klassikko_, eikös?

      Poista
  2. Kiitos kommenteista Saija, palaan paremmalla ajalla pidemmästi, mutta se Aidan :) Se on se Sinkkuelämän Carrien unelmamies, jonka päästi käsistään. Eipä taida olla Sinkkuelämän katsominen sivistyksen merkki sentään. Eeeen mäkään sitä OIKEESTI koskaan katso, krhm.

    VastaaPoista
  3. Pakko kommentoida, että on se vähän niinkin päin, että monelle miehelle se, että nainen on korkeammin koulutettu, voi olla ongelma. Olen itse vielä melko määrätietoinenkin ja tiedän mitä haluan, niin siinä tuntuu olevan yhdistelmä, joka vaatii ainakin paljon itsevarmuutta mieheltä kuin mieheltä, vielä enemmän vähemmän koulutetulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas yksi feministimyytti vai olisiko vain yksinkertaisesti tietynlaisten naisen hellimä myytti. Miehet eivät joka tapauksessa ole tuolla tavalla nirsoja. Jotain päällepäsmäreitä, jäkättäjiä ja sen sellaisia taas kukaan ei siedä, nainen tai mies.

      Poista
    2. Mä olen tapaillut kahta miestä jotka eivät kestäneet sitä että olin heitä koulutetumpi. Juttelin asiasta kaverin kanssa, hänellä oli yksi samanlainen kokemus.

      Poista
    3. … muistaakseni aiheesta oli täälläkin

      http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67891/978-951-44-7450-7.pdf?sequence=1

      Ehkäpä se ei siis olekaan ihan myytti.

      Poista
    4. Onkohan se nirsous pelkästään naisten ominaisuus? Ehkä siihenkin on joku syy miksi missit viihtyvät jääkiekkoilijoiden eikä tutkijoiden tai kehityspäälliköiden kumppaneina. Toki poikkeus on stereotyyppiset insinööri - sairaanhoitajaparit mutta siinä helpottaa se, ettei insinöörejä ymmärrä kukaan ja heidän koheltamisensa vetoaa sairaanhoitajien hoitoviettiin.

      Poista
    5. Anteeksi nyt vaan, mutta sairaanhoitajan rooli ja koulutus on muuttunut sitten 70-luvun. Se on opiskelua ja osaamista vaativa ammatti, ja on muuten koulutuksen vaatimustasoltaan suunnilleen sama kun insinöörillä.

      Joten ei ihme että kyseinen yhdistelmä toimii. Kaksi opiskellutta ihmista jotka ovat niin eri aloilla että kumpikin kunnioittaa toista hänen omalla tontillaan.

      Ja haluaisin muuten ihan oikeasti nähdä koheltavan inssin, ei noin yleisesti kuulu siihen profiiliin jotka alalle hakeutuvat. Harkitsevampaa porukkaa saa ihan oikeasti hakea.

      Poista
    6. Ei koulutus ole se ongelma vaan se, että niillä naisilla on ne v-tun mielipiteensä.

      Poista
    7. Joo, mielipiteet on kyllä ärsyttäviä.

      Poista
  4. Itse akateemisena naisena rakastuin luu..duunariin:) Väen vängällä opiskeluaikoina näitä tapauksia yritin vältellä, mutta kohtalo mikä lie puuttui peliin. Ollaan onnellisesti naimisissa ja lapsikin väännettiin. Itsellä on enempikin huonoa kokemusta akateemisista miehistä(mm. ekonomi, journalisti, geologi). Nämä äijät ovat olleet ehkä fiksuja, mutta myös narsisteja, kusipäitä ja pettureita. Lisäksi yksi hoiti naamaansa paremmin kuin minä (en voi sietää)..
    Oma duunarini ei lue kirjoja, polttaa joskus yhden tupakan, juo pari kaljaa perjantaisin, ei rällää baareissa, seuraa uutisia, on ihana aviomies ja isä, osaa keskustella tarvittaessa (pitää vähän patistaa, mutta hei,ketä miestä ei) ja on minulle se maailman paras. Varmasti keskiverrosti duunarimiehet versus korkeakoulutetut ovat sitä lajia mistä kirjoititkin, mutta yleistäminen ei onneksi päde tässä maailmassa jokaiseen:) Rohkeasti vaan duunarin varteen kiinni!!;D

    VastaaPoista
  5. Hitto, säkö sen veit ;) ? No, selvisi sitten sekin, missä Aidan luuraa.

    VastaaPoista
  6. Omasta empiirisestä näkökulmasta voin kertoa, että tämää pätee myös toisinpäin. Olen seurustellut ei-akaatemista ja akateemisten naisten kanssa ja kyllä se koulutus jotain ennustaa miten hyvin synkkaa. Itse asiassa parhaiten on synkannyt tohtorisnaisten kanssa.

    VastaaPoista
  7. Haukotus. http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014090518634221_lz.shtml

    VastaaPoista
  8. Kriteerit ovat keskenkasvuisia, mutta tietty on saatava rinnalle joku, jonka kanssa sen oman elämänvaiheen toteuttaminen onnistuu ainakin kohtuullisen hyvin. Jos elää akateemisessa kuplassa kai se on parempi sille kumppanillekin, että elää myös akateemisessa kuplassa. Ei tule ainakaan sanomista.

    Mutta yleisellä tasolla kun katsoo, kyllä monet ihmiset ovat aika elämää pelkääviä tai syntymäkalkkeutuneita ja duunareissa/työttömissä näitä on paljon, mutta suosittelisin kuitenkin ensin tutustumaan jokaiseen yksilönä, edes muutaman minuutin ajan, vaikka tietyissä tapauksissa kyllä yksi vilkaisukin riittää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on akateeminen kupla? Onko se vastakohta sille ABC- ja Alanya -kuplalle?

      Poista
    2. Akateemisen opin sisältöhän on osittain huuhaa(ta) ja ristiriitoja, snobbailua ja mukahenkevää puuhastelua... Jos moisten asioiden kanssa piehtaroiminen tuntuu sosiaalisesti erityiseltä, silloin on akateemisessa kuplassa. Huumoripuoli on siinä, että akateemisen kuplan voi kuitenkin puhkaista. Tietysti akateemisessa elämässä on enemmän valtaa (rahaa ja moralistisia arvoja), minkä takia sen ulkopuolelle jättäytyvät menettävät yhteiskunnallista asemaansa ja elämänhallintaa ja alkavat käyttäytyä yksinkertaisemmin. Tämä valtatyhjiö luo houkutuksen valita akateeminen kumppani.

      Poista
    3. Luovutan. En ymmärrä tuosta mitään, siitä lähtien että mikä ihme on "akateeminen oppi".

      Poista
  9. Koulutuksella on selvä korrelaatio tiettyihin ominaisuuksiin.

    Eihän akateemisissa opinnoissa tyypillisesti lueta yhtään sen enempää vaikkaa historiaa, kuin esimerkiksi hitsarin tutkinnossa (lukiossa sensijaan luetaan). Niinpä mikään akateeminen tutkinto itsessään ei selitä esimerkiksi hyvää yleistietoa taikka poliittista ymmärrystä verrattuna esimerkiksi lukion käyneeseen hitsariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko siis, että yliopistoon hakeutuvat ovat jo valmiiksi erilaisia kuin muut?

      Poista
    2. Poikkeuksena ehkäpä kuitenkin kääntäjän ja/tai tulkin tutkinto. Siinä, joskaan pakko ei ole, mutta työnsaannin kannalta on hyväksi tietää vähän kaikesta ainakin vähän. Tämä syystä siitä, että ko. töissä voi käytännössä joutua minkä vain aiheen pariin, ihan sieltä poliitikkojen puheista alkaen, tehden välipysähdyksen KELAn asiointitulkkauksessa sekä kultasepänliikkeen nettisivujen kautta stereoiden käyttöohjeisiin ja seuraavaan vampyyrihittisarjaan.

      Poista
    3. "Tarkoitatko siis, että yliopistoon hakeutuvat ovat jo valmiiksi erilaisia kuin muut?"

      Joo. Jos yleistieto ja yliopiston käyminen korreloivat keskenään, niin useimmissa tapauksissa itse yliopisto-opinnot eivät niitä mitenkään selitä.

      Poista
  10. Lika barn leka bäst, sanoo ruottalainen. Ja kyllä koulutuksen samanlaisuus korreloi muihinkin samanlaisuuksiin, harrastuksia, yleissivistystä ja kiinnostavia yhteisiä puheenaiheita myöten. Suomessa noin 80 % miehistä ansaitsee vähintään yhtä paljon kuin kumppaninsa, joten taloudellinen turvallisuus näyttää myös olevan naisten tähtäimessä. Siksi koulutetut naiset etsivät koulutettuja miehiä. Koulutus ja palkkataso kun korreloivat keskenään. Poikkeukset näistä säännöistä ovat niin harvinaisia että he pääsevät Sinkkuelämää-tv-sarjaan omituisiksi kuriositeeteiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle miehen tuloilla ei ole merkitystä. Mielummin akateeminen työtön kuin varakas paperikoneenpyörittäjä. Väitänköhän väärin jos väitän, että samankaltaisen koulutustason toivomisessa ei useimmilla naisilla ole kuitenkaan kyse rahasta?

      Poista
    2. En minäkään usko että useimmilla koulutetuilla naisilla se miehen palkka olisi tärkeä, sitä vartenhan se oma koulutus on hankittu että pystyy itse elättämään itsensä eikä olisi miehen tuloista riippuvainen. Suurin osa kuitenkin varsinkin nettideittipalstoilla etsii "omillaan toimeentulevaa" puolisoa, olipa sitten kyse miehestä tai naisesta. Sitä myös paljon mainostetaan omassa deitti-ilmoituksessa. Vakityö löytyy ja elämä on kaikinpuolin hallinnassa ja samaa odotetaan myös puolisolta. Luulen että akateemisen ja duunarityöttömän on molempien yhtä vaikeaa löytää puolisoa.

      Ihan lähiaikoina on myös paljon ollut puhetta siitä että olipa palkka kaksi tai neljä tonnia niin verojen jälkeen jää suunnilleen yhtä vähän käteen, joten tuolta kannalta ei lie kovin paljoa väliä onko akateeminen vai duunari. Monet koulutetut naiset myös ovat aloilla missä se palkka ei välttämättä ole kovin suuri, joten duunarimiehen palkka voi hyvinkin olla suurempi.

      Poista
  11. Tuttuja ajatuksia! Olen itsekin niitä aikoinaan blogissani pohtinut. Myös oman kokemukseni mukaan koulutuksella on väliä ei niinkään palkkapussin vain ihan vain ajatusten ja keskustelunaiheiden suhteen. Tarvitsen miehen, jonka kanssa pystyn luontevasti puhumaan sosiaalipolitiikasta, tutkimusmetodeista ja akateemisten pöytäjuhlien pukukoodista. En väitä, etteikö duunarinkin näistä voisi keskustella, mutta vähemmistössä nämä kirjaviisaat taitavat silti heidän joukossaan olla. Minua ei mitenkään haittaa, jos mies ei osaa rakentaa taloa tai korjata putkia, mutta jos hän ei voi katsoa englanninkielistä elokuvaa ilman tekstityksiä tai suostu pitämään kauluspaitaa muuten kuin häissä ja hautajaisissa, pulassa ollaan. Tällaisessa keskustelussa tiettyjä yleistyksiä on aina tehtävä, mutta kyllä niissä piilee pieni totuuden siemen. Hauska esimerkki viime viikonlopulta: olin kaverini juhlissa, joissa juhlakansa oli varsin vahvasti duunaripainotteista. Ympärillä käytiin normaalisti keskusteluja, kunnes joku kysyi minulta opiskelualaani. Kun sanoin sen ääneen, kaikki ympärillä yhtäkkiä hiljenivät ja sitten puhkesivat nauramaan. Siinä se kuilu oli: jo pelkästään alani nimi oli niin eri maailmasta kuin useimpien paikalla olevien arkitodellisuus, että sen mainitseminen tuntui oudolla tavalla absurdilta.

    Olen yrittänyt päästä eroon ennakkoluuloistani ja käynyt joskus treffeilläkin "duunarin" kanssa. Eihän siitä mitään tullut. Toinen tunsi koko niin suurta alemmuutta, että pyyteli anteeksi joka välissä ja kyseli, "kelpaako" hän minulle. Ei siinä oikein romantiikkaa syntynyt, kun toinen näytti silminnähden tuntevan itsensä jotenkin alemmaksi heti kun mainitsinkaan edes sanan "kandi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri tuota tarkoitan. Ei se ole vain yksisuuntaista. Monia miehiä ahdistaa koulutettu nainen.

      Poista
  12. Aina kun hyväksymistä odottavissa kommenteissa alkaa olla viestejä, joista ymmärrän tunnetilan, mutta en sisältöä, tiedän, että Henry Laasanen on linkannut minut johonkin. http://www.terve.fi/blogit/henry-laasanen/miksi-naiset-haluavat-koulutetun-miehen

    VastaaPoista
  13. Jäin ihmettelemään mihin kategoriaan tipahtavat ei-akateemiset, itseoppineet ei-duunarit, joita näkee niin toimistohommissa it-alalla kuin luovilla aloillakin, moni hyvinkin menestyneenä. Keskustelunaiheet voivat liikkua missä tahansa, joskin akateemisuuteen itseensä liittyvät jutut voivat jäädä yksipuolisiksi.

    VastaaPoista
  14. Ohhoh, meni vuodatus niin pitkäksi, että pitää pätkäistä: Osa 1 / 2.

    Artikkelista ja kommenteista oli luettavissa kyllä omaan korvaani todella outo mielikuva kouluttautumattomista. Tietty tässä nyt provotaan kärjistämällä, mutta voisin sen kunniaksi tuoda tupista täältä duunarimiesten keskuudesta tasapuolisuuden vuoksi pari pointtia.

    Tulen maalta, työläisperheestä ja -suvusta, mutta kasvatukseeni kuului, voitteko kuvitella, idea sivistyksestä. Isän kirjahylly notkui ja välillä piti kuunnella ex-tempore runonlausuntaa ja uteliaan lapsen loputtomiin kysymyksiin osattiin vastata. Pärjäsin koulussa erinomaisesti, mutta jotenkin sitä silti meni amikseen ja ryhtyi vain tekemään asioita. Kaipa se jotenkin oudosti periytyy. Tehtaalta talonmieheksi ja sen sellaista, sitten av-duunariksi ja lopulta sattumien kautta mainoshommiin.

    Tällä polulla olen tutustunut kaltaisiini, matalasti koulutettuihin ihmisiin. Hyvin pieni osa tästä sekalaisesta joukkiosta muistuttaa edes etäisesti tämän sivun mielikuvien stereotyyppisiä juntteja tai rajoittuneita antisankareita. Tietty leijonapaitaliekkipipopiriverkkarirasisteja mahtuu mukaan, mutta voin todistaa tarvittaessa, että tietyömiehillä on paksuja, englanninkielisiä kirjoja hyllyssä, asentajaukot puhuvat teatterista, kultaseppä harrastaa politiikkaa ja kansalaisvaikuttamista, Siwan kassa kirjoittaa sivutöikseen kirjoja ja asiantuntevia lehtiartikkeleita ja aika moni joka riisuu perjantaina näppylähanskat, pukee melko asialliset kuteet päälle ennen kuin lähtee radalle. Musiikkia harrastetaan laaja-alaisesti, itsestä pidetään huolta ja maailmaakin on nähty. Harva mahtuisi muottiin, joka monella kommentoijalla tuntuisi olevan.

    Vaikka koulu tai ”akateeminen pöhinä” ei ole sattunut kutsumaan jotakuta, se ei tarkoita, etteikö tällainen tapaus kykenisi olemaan kiinnostunut uusista asioista. Ja kääntäen, oman kokemukseni mukaan akateeminen tutkinto ei todellakaan ole mikään yleissivistyksen edellytys eikä edes tae. Olen ikävystynyt kuoliaaksi fakki-idioottimaisterien keskuudessa ja käynyt polveilevia keskusteluja historiasta, taiteesta, kulttuurista, yhteiskunnasta ja politiikasta amisvoittoisessa jengissä. Meidän tuttavapiirissä tohtorit, maisterit ja merkonomit ja kymppiluokkalaiset on muutenkin iloisesti sekaisin ja saman pöydän ääressä. Mutuilisin tämän olevan aika yleistä pienemmissä kaupungeissa ja yleisemminkin täällä pienten valtaetäisyyksien Suomessa, vai olenko aivan hakoteillä? Väittäisin ratkaisevaksi erottavaksi/yhdistäväksi tekijäksi ennemminkin avointa luonnetta ja yleistä uteliaisuutta kuin koulutustasoa ja kasvuympäristöä.

    Tässä meidän rihmastossa on syntynyt monia kastien välisiä suhteita, joissa nainen on se lukenut, ja joitain näistä ennakkoluulottomista on siunattu ihan perheellä. Omista vakavammista seurustelukumppaneistani noin puolella on ollut maisterin tai tohtorin tutkinto, eikä ainakaan näiden kokemusten ja havaintojen perusteella naisen korkeampi koulutustaso ole kyllä paljon hidastanut tai aiheuttanut alemmuudentunteita. Tuollainen kuulostaa enemmänkin joltain itsetunto-ongelmilta.

    VastaaPoista
  15. Osa 2 / 2

    Rehellisyyden nimissä on sanottava, että nuorempana niissä osakunnan bileissä ja nykyisin kokoontumisissa, missä enemmistö on akateemista väkeä, törmään aluksi melkoisiin ennakkoluuloihin kun käy ilmi, etten ole käynyt lukiota. Ja kertana muutamana olen sattunut kuulemaan aika kärjistetyn alentavaa läppää työväenluokasta (mitä tämä kirjoituskin osittain edustaa) ja jakoa ”meihin” ja ”niihin” koulutuksen perusteella. Silloin olen miettinyt, että kuinka paljon oman sisäryhmän silmissä ilmeinen alempi statukseni hiertää kumppaniani.

    Voisiko tuolla asenneilmastolla olla jotain tekemistä sen deitti-ilmoitukseen kirjatun akateemisesti koulutettu -vaatimuksen kanssa? Kun se koulutustaso tutkitusti periytyy, niin ehkä tuo epäluuloisuus muunlaista polkua kulkeneita kohtaan löytyy joissain tapaukista jo kasvatuksesta, ja kansakuntanahan me kieltämättä arvostamme koulutusta paljon. Joka tapauksessa asenteet ja stereotypiat kaipaisi hieman tuuletusta, aika ei yksinkertaisesti enää ole sellainen, että kansa jaetaan jyviin ja akanoihin oppikoulussa.

    Aidanit eivät siis ole, toisin kuin kirjoittaja (ja osa kommentoijista) pienen otantansa perusteella on päätellyt, kuriositeetteja ja harvinaisuuksia. Tutkintoa vailla olevia ihan älykkäitä, keskustelukykyisiä ja hyvin toimeentulevia, itseoppineita miehiä alkaa olla enenevissä määrin nykypäivänä - esimerkiksi luovilla aloilla tai IT-hommissa, puhumattakaan kulttuuriväestä ja taiteilijoista. Joihinkin tämän päivän työpaikkoihin ei ole akateemista polkua ja kasvava joukko boksin ulkopuolelta ajattelijoita valitsee jättää sen koulun kesken, alkaa yrittäjäksi tai downshiftaa yksinkertaisemmalle alalle. Enää ei siis mielestäni voida puhua edes kovin merkittävästä tilastollisesta edusta, että maisteri osuisi täyttämään toivotut ominaisuudet paremmin kuin kouluttamaton.

    Jos tekisin deitti-ilmoitusta, niin jättäisin sen akateeminen-määritelmän pois. Sen sijaan, että se rajaisi epäkelpoa miesmateriaalia vähemmäksi, se kertoo ehkä enemmän ilmoittajan omista vanhakantaisista ennakkoluuloista ja rajatusta näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raido-eno, mielenkiintoisia ajatuksia! Jos toivetta kumppanin akateemisudeesta pilkkoo osiin, on kai kyse siitä, että toivoisi toisen lukeneen kirjoja, matkustelleen, olevan utelias, haluavan oppia ja olevan siis yleisesti ottaen kiinnostunut maailmasta ja yhteiskunnasta ympärillään. Eihän se oikeasti akateemisuutta edellytä. Ja sosiaaliset taidot eivät varmaankaan korreloi akateemisuuden kanssa, tohtorikin voi olla urpo. Mies, jonka vuoksi uusimmassa kirjoituksessani lupasin lopettaa nettideittailun, oli tohtori. Silti vahva empiirinen kokemus on siitä, että -jos nyt vielä provosoidaan- on äärettömän paljon todennäköisempää löytää em. kuvauksen kaltainen mies niiden joukosta, jotka ovat kouluttautuneet pidemmälle kuin amiksen käyneiden porukasta.

      Jos joku putkimies kirjoittaisi noin hyvin kuin sinä teet ja haluaisi kanssani treffeille, lähtisin välittömästi. Kärsin vakavasta kielioppinatsismista, en kestä jos aikuinen ihminen ei osaa kirjoittaa vaikkapa yhdyssanoja yhteen. Ristinsä kullakin. Lukihäiriöt yms. tietysti asia erikseen. Yleensä kirjoitustaitokin korreloi koulutuksen kanssa, mutta ei tietenkään aina. Ehkäpä kirjoitustaito ja sivistys ovat oikea pari. Sivistystä saa lukemalla kirjoja ja kirjoitustaitoa samoin.

      Poista
    2. Ja tässä toinen kielioppinatsi eli nyt on tässä välissä pakko kommentoida;) Kovasti pisti silmään ja ärsytti kun jossain aikaisemmassa kirjoituksessasi kerroit, että _koitit_ tehdä jotain, mitä liekään, en muista;D Pikkusen tarkkuutta, kiitos.
      Mutta muuten yhdyn kyllä Raido-enon kirjoituksiin, kaiketi siksi etten itsekään ole akateeminen mutta suhteellisen sivistyneenä silti itseäni pidän. Sivistystä voi hankkia muualtakin kuin yliopistosta. Joten ehkä ei kannata siitä akateemisuudesta aina huudella ja sitä vaatia kumppanilta. Eikö olisi helpompi hakea niitä _ominaisuuksia_, joita mielestäsi akateemisesti koulutettu ihminen omaa?

      Poista
    3. Toi omata on myös aika kauhea.

      Poista
    4. Minusta tuo omata kuulosti hyvin sivistyneeltä ilmaisulta, melkeinpä akateemiselta;D

      Poista
    5. Minäkin pistän entisenä ikisinkkuna ja kielipoliisi evp.:nä lusikkani (näemmä jo kuukauden verran jäähtyneeseen) soppaan muutaman hajanaisen ajatuksen verran:

      Raido-eno on erittäin korkealla todennäköisyydellä varattu, mutta jos ei ole niin herran tähden poimikaa joku toi aidan nyt talteen, sen verran fiksua läppää siltä irtoaa. Ison kaupungin kasvattina olen ollut havaitsevinani samanlaista kuin mitä hän ounastelee: ns. sivistyneitä duunareita ja muutenkin suurempaa kirjoa vaikuttaisi löytyvän suurten kasvukeskusten ulkopuolelta. Itse olen törmännyt mm. laajasti lukeneisiin ja sivistyneisiin maanviljelijöihin, ja käsittääkseni tässä sivistyksen ihannoinnissa on monessa maalaissuvussa pitkät perinteet.

      Sitten kielinatsismiin. Olin ennen itse ihan samanlainen, kunnes tajusin, että parivalinnassa yhdys sana vihreiden kyttääminen on ihan helvetin typerää. Mitä sillä on tekemistä minkään rakkaussuhteessa oikeasti tärkeän kanssa? Toki voi sanoa, että huono kirjoittaminen on major turnoff, mutta kuka pitää yhdyssanapistareita sängyn laidalla ennen huuman hetkeä? On myös pidettävä mielessä, että kaikki hyvät keskustelijat eivät ole hyviä kirjoittajia. Ja kääntäen, osa hyvistä kirjoittajista on hyviä kirjoittajia juuri siksi, että sosiaalinen ulosanti on niin surkeaa. Olen tällä hetkellä onnellisesti naimississa miehen kanssa, joka kirjoittaa kertakäyttösadetakin ainakin kahdessa palassa.

      Summa summarum: parivalinnan kriteerejään kannattaa arvioida aika ajoin, etenkin, jos tuntuu, että ne rajoittavat kovasti sen oikean löytymistä. Jostakin kriteeristä luopuminen voi johtaa yllättävään onneen.

      Poista
  16. Mietitään asiaa vähän eri kulmasta. Sinulla on asetettuna tiettyjä toiveita kumppanin suhteen kuten avarakatseinen maailmankuva, kiinnostus yhteiskunnasta, halu oppia uutta, utelias elämänasenne ym. Nämä asiat tulee siitä, että haluat löytää tasapainoisen parisuhteen ja saada viritettyä hyviä keskusteluja kumppanin kanssa. Tiedät myös omasta kokemuksestasi, että nämä ovat koulutetun ihmisen piirteitä. Tämä siis kuvitelma, jossa koulutustaso ei istessään ole se mitä haetaan vaan nimenomaan nämä piirteet on se juttu.

    Ihmiset on yksilöitä ja aivan varmasti hakemasi voi löytyä niin duunariporukoista kun akateemisista piireistä ja kaikesta siltä väliltä. Käytännössä et kuitenkaan voi tutustua kaikkiin maailman sinkkuihin koska elämä loppuu kesken, joten sinun täytyy tehdä rajausta. Jos duunariporukassa 1:100 omaa hakemasi piirteet ja koulutetuissa piireissä vaikka 1:10 niin toki haku kannattaa kohdistaa tiettyyn osajoukkoon, eli koulutettuihin. Tämä yksinkertaisesti siksi, että tällä rajauksella maksimoit todennäköisyyden löytää se sopiva mies. Näin sitten samalla tulet sulautuneeksi siihen joukkoon, joka haluaa sen koulutetun miehen eikä duunarit kelpaa.

    Mutta pitäisikö kuitenkin kysyä: Miksi _koulutetut_ haluavat sen koulutetun kumppanin? Luulen, että moni duunarinainen ei nimenomaan halua koulutettua miestä, koska kokee tällaisessa parisuhteessa alemmuutta. Toki tätä ei pidä liikaa yleistää. Itse olin pitkässä parisuhteessa alemmin koulutetun naisen kanssa ja hän jaksoi aina muistuttaa kuinka hän on tällainen harmaa hiirulainen ja sä olet tollanen fiksu ja filmaattinen. Se toi taas minulle ikävän epätasa-arvoisen tunteen vaikka siis koulutusero oli omasta puolesta OK. Eli jos kumppanin tunne on tällainen niin ei se tee hyvää parisuhteelle vaikka kuinka olisi itse paremmin koulutettuna osapuolena sujut asian kanssa. Tämä on sitä tiettyä arvostusta, jota ainakin itse parisuhteessa haen puolin ja toisin.

    Omalla kohdalla näin sinkkumiehenä pointti hakea koulutettua naista ei ole se, etteikö duunarinaisissa voisi olla helmiä vaan yksinkertaisesti se, että näin maksimoin mahdollisuuden löytää se itselle sopiva kaveri. Suurin osa niistä naisista, joiden kanssa ajatus osuu yhteen vaan sattuu jostain syystä olemaan koulutettuja (akateemisia), halusin sitä tai en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt veit kyllä jalat suustani.

      Poista
    2. En saanut ajatusta vielä irti tästä aiheesta niin täytyy vähän jatkaa... tässä on ylempänä tullut jo hyvää keskustelua aiheesta, mutta olisko se kiteytys jotain tällaista: Omasta mielestä akateeminen tutkinto ja filosofinen maailmankatsomus pitäisi osata erottaa toisistaan. Jokainen korkeasti koulutettu ei automaattisesti omaa filosofista ajattelutapaa ja toisaalta moni duunari saattaa sen omata. Eli jos hakee filosofista fiksua kaveria niin koulutus ei pitäisi olla kriteeri sille.

      Mutta... jotenkin tuntuu että näin vähän vanhempana (36v) kun sinkkuilee niin on tosi paljon nirsompi kun nuorena oli. Nuorena riitti kun ajatus osu kohdalle niin kiinnostus heräsi, mut nyt sitä lajittelee ihmisiä paljon raaemmin ja tietyt ominaisuudet pitää täyttyä, että olisi edes vähän kiinnostunut. Kai se johtuu siitä, että sitä haluaa löytää jo tietyllä tapaa epätoivoisesti itselle sen sopivan kaverin ja haluaa minimoida hudit. Kun ei vuoden enää riitä kokeilla, että toimisko tää vai ei. Se sitten johtaa aika tiukkaan ehdokkaiden lajitteluun kun haluisi osua kerralla oikeaan.

      Poista
    3. "Jokainen korkeasti koulutettu ei automaattisesti omaa filosofista ajattelutapaa ja toisaalta moni duunari saattaa sen omata. Eli jos hakee filosofista fiksua kaveria niin koulutus ei pitäisi olla kriteeri sille."

      Näin se tietenkin on, mutta kyllä koulutustaso ihan selvästi korreloi ajattelutavan kanssa (niin kuin tuossa ylempänä annoitkin jo ymmärtää). Eli akateeminen ihminen on todennäköisemmin orientoitunut filosofiseen ajatteluun, kiinnostunut abstrakteista asioista ja kykeneväinen älylliseen argumentointiin kuin ei-akateeminen tai duunari. Kyse on toisaalta kausaatiosta, eli yliopistossa oppii näitä taitoja, toiset enemmän, toiset vähemmän, ja toisaalta siitä, että yliopistoihin hakeutuu enemmän ihmisiä, jotka jo valmiiksi ovat älyllisemmin orientoituneita kuin amikseen ja muihin alemman tason opistoihin hakeutuvat.

      Itse opiskelin yliopistossa matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa muutaman vuoden, mutta jätin opinnot kesken, koska ala ei ammatillisessa mielessä loppujen lopuksi kiinnostanut, vaikka ihan mielenkiintoisia kursseja siellä olikin. Suurimmalla osalla kavereistani ja ystävistäni on akateeminen tausta, ja se, mitä olen ollut tekemisissä ei-akateemisten kanssa, vahvistaa sitä, mitä edellä sanoin: ei älyllisestä keskustelussa yleensä tule mitään keskivertoduunarin kanssa eikä heitä yleensä edes näytä se kiinnostavan.

      Mutta täytyy todeta sekin, että varmaan n. 95 prosenttia siitä, mitä olen oppinut, olen oppinut yliopistoaikojen jälkeen lukemalla tietokirjallisuutta ja tasokkaita artikkeleita netistä. Tieteen saralla mielenkiintoni kohdistuu ns. kovien tieteiden sijaan sellaisiin asioihin, kuin kielet, ihmiskunnan historia, psykologia (MBTI-persoonallisuustyypit, introversio/ekstroversio, tunneäly, psykopatia) ja yhteiskunnalliset asiat, joita olen viimeaikoina pohtinut erityisesti libertaarisen/anarkistisen filosofian näkökulmasta, ts. yksilönvapauden periaate kiinnostaa.

      Meniköhän tämä viestini nyt vähän oman erinomaisuuden mainostamisen ja briljeerauksen puolelle sivistyssanoineen kaikkineen? No, antaa mennä, kun ei sitä nykyään enää jaksa esittää tyhmempää kuin on.


      Poista
  17. Nyt menee vähän random-kommentoinniksi, pää on täynnä ajatuksia teidän kaikkien mielenkiintoisista jutuistanne, mutta menköön: Jotenkin tulee mieleen se, kuinka olen koti"kaupunkiin" jääneiden lapsuudenystävien (tiedoksi suomi24-fanellle, en ole kotoisin Helsingistä) kanssa joskus jutellut, että mitä hyötyä voisi olla siitä että asuisi joskus jossain muualla kuin siellä mistä on kotoisin. Voisiko siitä saada itselleen jotain, että vaihtaisi elinpiiriä jossain vaiheessa elämäänsä? Voisiko se jollain tavalla avartaa, että asuisi edes hetken ulkomailla? Tai edes jossain toisessa kaupungissa? Selkeästi kyllä voi vetää viivan tässä asiassa sen porukan välille, joka on kouluttautunut ja sen, joka ei ole. On ihan mahdotonta selittää, miksi kannattaisi nähdä muutakin kuin ne omat kotikylän kulmat sellaisille ihmisille, joilla ei vaihtelun tarvetta ole. En pidä kumpaakaan tapaa elää toista parempana. Ihan täysillä kunnioitan niiden kavereiden onnea, jotka ovat pykänneet sen omakotitalon kilometrin päähän lapsuudenkodistaan ja elävät siellä onnellista perhe-elämää. Ei ole oikeata tapaa päästä järjissään kehdosta hautaan, onnellisuus on eri ihmisille eri asioita. Minä en kuitenkaan olisi onnellinen noin, haluan nähdä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flunssapäivän ratoksi hyvää pohdintaa vaikka ohi aiheen meneekin :) Oon tätä ihan samaa miettinyt itse. Tunnen ihmisiä maakunnasta, joiden ainoa ulkomaanmatka on ollut kerran Tallinnaan ja sekin ahdisti. Ei heille voi selittää miten matkailu avartaa. Tai voi selittää, mutta saa lähinnä silmien pyörittelyä. Heidän elinpiiri on se oma kylä, pari lähikaupunkia, sukulaiset ja tuttavat. He saa siitä elämänsä onnen eikä muuta tarvi. Ja sitten jos koulutustaso on matala, kielitaito huono niin voin hyvin kuvitella miten ulkomaanmatka saattaa vaikuttaa ihan oikeasti pelottavalta. Pärjäänkö mä siellä kun en edes ymmärrä mitä ne puhuu? Ja miten se metro toimii? Entä miten lentokentällä pitäisi käyttäytyä? Pankkiautomaatistakaan ei saa rahaa kun en ymmärrä mitä siinä lukee!?

      Sitten yksi asia minkä olen tämän ryhmän ihmisissä huomannut. Jos he erehtyvät ulkomaille niin he eivät halua millään sopeutua paikalliseen kulttuuriin vaan yrittävät väkipakolla jatkaa sitä samaa kotoista pikkukylän elämää. He eivät halua ymmärtää uutta kulttuuria vaan odottavat, että kulttuuri ymmärtää heitä. Siitä sitten tulee lisää kaikenlaisia tilanteita, jotka ei edistä sitä ulkomaanmatkan riemua. Voisko sanoa, ettei heidän mieli ole avoin.

      Sitten on tämä toinen ryhmä ketkä haluaa matkustella ja nähdä uutta. Heille matkailu on uusien kulttuurien oppimista ja he monesti yrittävät sopeutua kulttuuriin ja yrittää elää sen tavalla. Näin oppii uusia elintapoja ja kokee miten asioita voi tehdä toisin kun kotona on totuttu. Tää on kai sitä maailman avartumista.

      Olen monesti kaivannut sellasta tilastoa, jossa otettaisiin huomioon matkustelu ulkomaille verrattuna asuinpaikka Suomessa (kaupunki, maaseutu). Tai sitten matkustelu verrattuna koulutustasoon. Melkein arvaan miten nämä menee, mut olisi se kiva nähdä ihan tilastollisesta näkökulmasta. Ja matkustaako he enemmän, jotka asuu kohtuuetäisyydellä lentokentästä verrattuna niihin, jotka joutuu matkustamaan ensin päivän kentälle? Entä valitaanko asuinpaikka sen perusteella, että pääsee helposti reissuun?

      Itelle hauskin matkakokemus on ollut Japani, jossa ei sivukylillä oikeasti ymmärtänyt mistään mitään :)

      Poista
  18. Jaahas, tästä jutusta käyty keskustelu on näköjään nostettu suomi24:n etusivulle. Ennakoin jännittäviä aikoja. En ole vielä jättänyt yhtään kommenttia julkaisematta, mutta voi olla että sekin aika koittaa pian :D Pitäisiköhän tuo keskustelu lukea? Veikkaan, että ei.

    VastaaPoista
  19. voihan teitä aikuiset ihmiset, ei se kemioiden kohtaaminen ole kiinni iästä tai tittelistä :) itse 27v "duunari" joka tekee reissuhommia ja seurustelin pitkään itseäni 2,5v vanhemman korkeasti koulutetun naisen kanssa, suhteemme päättyi koska hän ei halunnut lapsia vaan nauttia yhdessäolosta ja vielä matkustella kun itse taas olisin halunnut lapsia, asettua paikoilleen... meillä oli 5v todella hauskaa ja ihanaa yhdessä, mutta olisi ehkä kannattanut puhua lapsista aikaisemmin koska hän oli ollut aina sitä mieltä ettei halua lapsia..

    VastaaPoista
  20. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Johtuuko sitten jostakin luolamiestason vaistosta vai mistä, mutta fakta on se, että naiset eivät kelpuuta oikein missään asiassa oman tasoistaan miestä, vaan naiset haluavat olla "miehen siipien suojissa", monella eri tasolla.

    Hyvä esimerkki on se, että usein mies on monta vuotta vanhempi osapuoli. Miksi ihmeessä? Miesten elinikäodote on muutenkin naisia matalampi, joten tällöinhän nainen tulisi jäämään elinikäisessä suhteessa jo kauan ennen omaan kuolemaansa leskeksi. 24-vuotiaalla naisella ja 24-vuotiaalla miehellä, joilla on sama koulutustaso, on saman verran näkemystä, älykkyyttä, elämänkokemusta ja sitä paljon puhuttua fiksuutta, mutta silti 24-vuotias nainen yleensä haluaa että mies on hieman vanhempi ja elämää enemmän nähnyt. Nainen haluaa olla miehen suojeluksessa ja talutuksessa, kuin pikkutyttö isänsä suojeltavana. Nainen haluaa pohjimmiltaan, että mies on häntä rohkeampi, etevämpi, vahvempi, parempi, sanavalmiimpi ja ylempiarvoisempi, karaistunut suojelia joka menee joka paikkaan edeltä ja turvaa aina hieman "söpösti avuttoman" naisen, sen sijaan että he haluaisivat täyttä tasaveroisuutta.

    Myös yksi esimerkki on se, että miehen pitää olla pidempi. Miksi ihmeessä? Mitä fyysisiä uhkia tietoyhteiskunnassa täytyy torjua? Tai paljonko se, että mies on jokin 190-senttinen normaalivartaloinen istumatyön tekijä joka ei oikein töiltä ehdi treenaamaan, vaikuttaa, jos eteen tulee jokin fyysinen uhkatilanne?

    Nämä on sellaisia naisten hömpötyksiä, joista he tiukasti pitävät kiinni, luoja tietää syyn. Mitään järkiperustetta ei tuolle pituusvaatimukselle ole, 175-senttinen henkilösuojauskoulutuksen saanut urheilijamies on varmasti turvallisempi kuin yksikään 190-senttinen tohtoristason kravattikaulainen kuikka. Mutta tästä vaatimuksesta pidetään silti kynsin ja hampain kiinni.

    Laasasen käyttämä termi "hypergamia" ei ole valitettavasti tuulesta temmattu. Naisilla on todella kovat vaatimukset, usein ylimitoitetutkin. Itse olen akateeminen, normaalipituinen (180), lihaksikas mies (joskaan en kovin turvallinen, koska minkäänlaisia itsepuolustustaitoja minulla ei ole, mutta salilla pumpatut lihakset antavat hämäävästi tämän vaikutelman ja sehän riittää naisille). Treffipyyntöjä satelee esim. Tinderissä ja Hot or Not -tyyppisissä palveluissa, usein myös lihavilta ja ulkoisesti todella tasottomilta naisilta, joskaan ei aina. Mutta heistäkin huomaa, että naiset tavoittelevat kuuta taivaalta. Miksi elämäntapaurheilijamies valitsisi jonkin lihavan sohvalla retkottavan virtahevon? Tässäkin asiassa nainen olettaa, että on ok että hän ei täytä jotakin vaatimusta, joka hänellä miehestä on. Naisen mielestä olisi "söpöä" että hän on heiveröinen ja mies vahva.

    Toimii se toisinkin päin, mies usein haluaakin olla "niskan päällä", eli suurempi palkka, nokkelampi ja fyysisesti vahvempi. Esimerkiksi jos nainen olisi suhteessa se, joka heittää nokkelat sutkaukset ja mies tyytyisi kikattelemaan, se olisi emaskuloivaa ja mies tuntisi olonsa epämiehekkääksi ja nainen epänaiselliseksi. Naiseuteen kuuluu jokin avuttomuus, arkuus, tietynlainen huonous ( :D ) ja turvan hakeminen miehestä. Miehet taas kokevat olonsa miehekkäiksi, jos pystyvät tarjoamaan tätä turvaa. En usko että se koskaan tulee muuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirjoitus on uskomatonta soopaa ja naisvihaa.

      Hyvän kumppanin löytämisen perusedellytys heteromiehelle on, että kykenee näkemään naisen ihmisenä, yksilönä eikä jonain stereotyyppinä.

      Poista
  22. Hei,
    Haluaisitko olla maajussin morsian? Minulle on ihan sama kuinka koulutettu olet, en ole koskaan tavannut itseäni viisaampaa naista :( Minä en ole koulutettu, mutta olen sinua viisaampi :) Löysin vasta nyt tämän blogitekstin ja päätin kirjoittaa sinulle, että täällä on yksi maanviljelijä johon ei sovi duunarimiehen stereotypiat. Minä luen psykologian ja psykoterapian oppikirjoja ja luen kirjoja myös englanniksi. Olen kiinnostunut syvistä tunneterapioista, eli primääriterapian kaltaisesta terapiasta. Olen kiinnostunut palaamaan takaisin syntymähetkeen ja palaamaan takaisin kohdunaikaiseen elämään ja tuntemaan ne tunteet uudelleen, joita silloin tunsin. Olen kiinnostunut tunteista, mutta ongelmaksi on muodostunut, että naiset ovat kiinnostuneet puhumaan rakkauden kaltaisista tunteista, mutta kun haluaisi keskustella häpeästä, niin naisten mielenkiinto puhua tunteista lakkaa heti. Toiset naiset eivät halua edes kuulla häpeästä puhuttavan ollenkaan. On myös (nais)psykoterapeutteja jotka torjuvat koko häpeän olemassaolon :( Pystytkö sinä puhumaan syvästä häpeästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitan, meidän astraalienergiat ei nyt kyllä kohtaa.

      Poista