Skarppaa, Pirjo!

http://areena.yle.fi/tv/1897476

Julkkikset neuvovat sinkkuja. Kiitos julkkikset.

Että ootte vaan ihan että moi mä oon Pirjo.

Pirjo ei saa olla epätoivoinen eikä surullinen, ettei muutu katkeraksi. Ei saa olla haku päällä, paitsi juuri sillä oikealla tavalla. Pirjon ei pidä elää sinkkuaikaa niin kuin se olisi välitila,  pitää tehdä asioita eikä istua sohvalla ja odottaa. Pirjon pitäisi kuitenkin muistaa tehdä nimenomaisesti sellaisia asioita, jotka jättävät aina oven avoimeksi uudelle suhteelle, muuten uhkana on kissanaiseksi - tai mikä vielä pahempaa - lintunaiseksi muuttuminen. Lintunaisen kotiin ei miestä mahdu, lintuja vain. (Kun pienistä asunnoista on jatkuvasti pulaa, pitäisikö kissa- ja lintunaisten muuttaa kimppakämppiin, jolloin ongelma todennäköisesti ratkaisisi itse itsensä?)

Ja Pirjo hei, kaikista tärkeintä on, että ei saa katkeroitua, katkeruuteen kuolee!

Skarppaa, Pirjo!

Vakavasti puhuen ohjelmassa oli muutamia ihan mielenkiintoisiakin juttuja. Esimerkiksi se, että 41% suomalaisista asuu yksin, ja yhden hengen taloudet ovat yleisin asumismuoto. Sekin oli mielenkiintoista, että sinkkuuden hyvistä puolista ei kai voi puhua mitenkään olematta ärsyttävä. Pitäisikö nyt sitten oikeasti olla iloinen siitä, että kukaan ei käytä shampootani? Tai mahdollisuudesta sekoilla ja mokailla? En minä halua sekoilla enkä mokailla. Onko pakko? Voileipien syöminen viitenä päivänä putkeen kuulostaa jo ihan liialliselta sekoilulta. Enkä halua sotkea! Miksi haluaisin sotkea? Ja miksi muka sinkkuna saa bylsiä jotenkin erityisen paljon, Ismo Leikola? Huhupuhetta tuollainen.

Ja vielä yksi ajatus: Voisinpa olla sarjarakastuja, kuten Sanna Stellan! Voiko sellaiseksi oppia? Olen kaikesta huolimatta nimittäin samaa mieltä siitä, että maailma on täynnä ihania tyyppejä.