Kuuntelin Singe Greatest Choice:n podcastista jaksoa, jossa reality-tähti Kristy Katzmann kertoo osallistumisestaan sarjaan nimeltään Labor of Love. Sarjan katsominen Foxilta tai Hulusta vaatisi ilmeisimmin jotain VPN-kikkailuja, joihin en jaksa paneutua, mutta sittenpä huomasin, että jaksot löytyvät myös Youtubesta.
Sarjassa nelikymppinen lapseton nainen etsii siis lapselleen isää, ilmeisesti joko parisuhteen kautta tai kumppanuusvanhemmuuteen. Jos ette halua tietää, kuinka hommassa käy, älkää kuunnelko podcastia ensimmäiseksi. Kyseessä on jonkinlainen Bacheloretten ja Lapsi tuntemattoman kanssa:n sekoitus, joka tyylilajiltaan painottuu kyllä vahvasti ensiksi mainittuun.
Viime aikoina ei ole paljon naurattanut, mutta nyt kun olen katsonut ensimmäistä jaksoa vartin, kylläpä hihityttää. Jokainen isäehdokas on luonnollisesti 190-senttinen valokuvamalli-aivokirurgi, ja kohta heidät laitetaan näytteenottorekkaan antamaan siemennestenäytteensä. Siitä Kristy sitten alkaa valita itselleen parhaita uimareita. Kuvittelen itseni pyörimään hämmentyneenä tukka tötteröllä nakinkuorimekossa noiden adoniksien keskelle ja mietin, mitä osaisin heille sanoa. Onneksi en ole Kristy.
Ainakin näin alkuun näyttää siis siltä, ettei Kristyn tie vanhemmuuteen sisällä ihan hirmuisesti yhtymäkohtia omani kanssa sitä lukuunottamatta, että olemme kumpikin vanhoja ja vanhapiikoja. Ottaisin kyllä mieluusti itsekin hulppean kartanon käyttööni omankin prosessini ajaksi, mutta en ole ihan varma, olisiko minulla ja palomies Angelolla kauheasti puhuttavaa keskenämme. Ja sitäpaitsi kuulinko väärin, vai kysyikö joku isäkandidaateista toiselta, Etelä-Afrikasta kotoisin olevalta, "Do you speak African?"
En ole koskaan jaksanut katsoa tämän tyyppisiä ohjelmia, mutta tämän aion kyllä sinnitellä loppuun saakka. Ehkäpä ohjelman edetessä päästään myös käsittelemään surua siitä, ettei perheytyminen ole onnistunut konventionaalisin keinoin. Siihen tunteeseenhan meistä monen on helppo samastua, vaikka treffit viidentoista lihaskimppu-Angelon kanssa luksushuvilalla olisivatkin vieraampi konsepti.
Pystyin katsomaan neljä jaksoa, sitten riitti. Aivan järkyttävän huono sarja. Sarjan loglinesta ja podcastista sai sellaisen kuvan, että luvassa olisi jotain syväluotaavampaakin. Oletin näkeväni edes jonkinlaista pohdintaa siitä, millaista on, kun lapsitoive on kova, ja ikä alkaa tulla vastaan. Sen sijaan kyseessä on tavanomaista kehnompi deittisarja. Sarjan ongelma on se, ettei se taida alunperinkään tietää, mikä on fokuksessa: elämänkumppanin etsiminen vai lapsen yrittäminen. Koko homma menee heti alusta lähtien murrosikäiseksi sekoiluksi ja jää täysin pinnalliseksi. Ikävää, että tällainen sarja on osaltaan vahvistamassa mielikuvia meistä hieman epänormatiivisilla tavoilla vanhemmiksi yrittävistä itsekkäinä, epäkypsinä ja pinnallisina.
VastaaPoista