En lakkaa ihmettelemästä sitä, etteivät yksineläjien asiat tunnu suuremmin kiinnostavan poliittisia päättäjiä. Vaaliteemat ovat vuodesta toiseen perhe- ja parisuhdekeskeisiä, vaikka Suomessa asuu 1,2 miljoonaa ihmistä yksin. Yhden henkilön talouksia on siis lähes 45 % kaikista asuntokunnista (Yksinasuvat ry).
Taloussanomat julkaisi jutussaan taannoin tilastokeskuksen pylväsdiagrammin, joka kertoo tilanteesta enemmän kuin tuhat sanaa.
Kun vastaa yksin kuluistaan, säästöjä ei jää. Talous on haavoittuva, jos edes puskurisäästämiseen ei ole mahdollisuutta, ja työttömyys, sairastuminen tai muut elämän mullistukset koettelevat rankemmin, kun on vain omassa varassaan. Yksinelämisen on todettu olevan yhteydessä köyhyyden lisäksi myös huonompaan terveyteen, masennukseen ja työttömyyteen. Yksinelävät jäävät myös tukia saadessaan usein niiden viimesijaisten ja kurjimpien varaan. Tulonsiirrot tapahtuvat perheiden suuntaan ja köyhyys kumuloituu, jos ei vaikkapa pääse koskaan asuntosäästämisen alkuunkaan.
Yksin elämistä pidetään usein omana valintana ja jopa vikana. Puheessa kuultaa epäempaattisuus. Sinkuille ehdotetaan kärkkäästi muuttamista kimppakämppään, vaikka se ei ole juuri kenenkään suomalaisen aikuisen toivottu asumismuoto. Aika ajoin joku nostaa keskusteluun vanhanpiian veron palauttamisen käyttöön.
Yksinelävät niputetaan mielellään yhteen nippuun, ja monesti unohtuu, etteivät kaikki yhden hengen taloudessa elävät ole esimerkiksi opiskelevia nuoria, vaan itse asiassa suurin yksin asuvien ryhmä ovat vanhukset. Yksin asuminen ei ole läheskään kaikille ohimenevä elämänvaihe, ja syitä siihen on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Kaikille se ei ole tragedia, mutta moni myös valitsisi toisin, jos voisi.
Jokohan seuraavissa vaaleissa tästä saataisiin aikaiseksi kunnollinen vaaliteema jossain puolueessa?
En tiedä onko epäsopiva kysymys mutta mietin että miten rahoitit lapsettomuushoitoihin liittyvät kustannukset? Ootko suunnitellut miten selviät taloudellisesti yksinhuoltajana?
VastaaPoistaIlman muuta jokainen tähän prosessiin lähtevä joutuu miettimään todella tarkasti myös taloudelliset asiat. Liian monille realiteetti on, etteivät rahat riitä kalliisiin hoitoihin. Nyt lahjasoluhoidot ovat alkaneet -joskin hieman yskähdellen- myös julkisella puolella, jolloin hoidot ovat yhä useammalle mahdollisia. Yksityisen puolen hoidot rahoitetaan varmaan aika lailla samalla tavalla kuin muutkin elämän isot hankinnat: säästöillä ja lainalla. Olen kuullut, että monilla myös omat vanhemmat saattavat olla halukkaita tukemaan prosessia taloudellisesti, jos heillä on siihen mahdollisuus.
PoistaMyös yksinhuoltajuuteen tietenkin pitää varautua realistisesti. Jokaiselle se tarkoittaa varmaan omanlaisiaan asioita, henkilökohtaisesti olen varautunut mm. vaihtamaan paikkakuntaa halvemman asumisen perässä. Se on sosiaalisesti hirveä uhraus, mutta uhrauksia on tehtävä, jos tähän mielii lähteä. Luulen, että talousasiat ovat kyllä siinä pitkässä huolilistassa ihan siellä kärkipäässä, kun puhutaan hedelmöityshoidoista, ja varsinkin niihin lähtemisestä yksin. Kaikki varmasti haluaisivat turvata lapselleen mahdollisimman hyvän ja vakaan elämän. Onneksi taloudelliset asiat ovat vain yksi osa sitä.
Kiitos kun kirjoitit tästä. Tämä on aihe, jota olen myös päivitellyt jo vuosikausia ja ihmettelen, miksei yhteiskunta kiinnostu tästä aiheesta. Kieltämättä se myös satuttaa, koska tosiaan kaikille yksin asuminen ei ole vapaavalintainen vaihtoehto.
VastaaPoistaKiitos myös blogista ja ajatuksistasi, välillä tuntuu että ne ovat suoraan minun kynästä. Tuntuu lohduttavalta kun joku tietää todella, miltä itsestä tuntuu.
Terveisin omasta tahdosta riippumaton lapseton 38-vee sinkkunainen
Kiitos ihanasta kommentista! Toivon aina, että siellä päässä lukisi joku, joka tuntisi lukemansa jälkeen olevansa vähän vähemmän yksin tilanteensa kanssa. Saan myös itse kirjoittamisesta ja näistä kommenteista tosi paljon. Voimia syksyyn!
Poista