Olen ajatellut ostaa asunnon puoliksi lapseni kummisedän kanssa. Kummisetä haluaa sijoittaa, minä tarvitsen kodin. Asukkaiksi tulisimme minä ja Pieni, ja asunto myytäisiin sopivan ajan kuluttua. Sinä aikana minä pystyisin puolikkaan asunnon omistajana pelkän vuokranmaksun sijaan kartuttamaan omaisuuttani, ja voisin sitten toivottavasti seuraavaksi jo ostaa meille ihan itse oman kodin. Tällaisia kaveriasuntojärjestelyjä ihmiset varmasti tulevat tekemään tulevaisuudessa pääkaupunkiseudulla enemmänkin, koska asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä jo kauan sitten, eikä kaikilla ole ollut mahdollisuutta päästä omistusasumiseen kiinni esimerkiksi vanhempien avulla.
"Tässä on nyt sellainen ongelma, että sinulla pitäisi kyllä olla parisuhde", sanoi Nordean asiakaspalvelija minulle puhelimessa eilen. Leukani loksahti niin, että se kuului varmaan linjoja pitkin toiseen päähän saakka. Ymmärrän kyllä hyvin, etten ole tällä hetkellä ideaalisin lainakandidaatti, koska olen äitiyslomalla, mutta sitä en ollut ymmärtänyt, että se varsinainen ongelma tässä asiassa onkin parisuhteen puute. Virkailija ei kysynyt omista säästöistäni tai taloudellisesta tilanteestani mitään, eikä edes vilkaissut tekemääni lainahakemusta, totesi vain, ettei tällainen järjestely oikein käy, koska olen sinkku.
Olemme joskus lapsen kummisedän kanssa vitsailleet naimisiinmenolla, kun olemme olleet oikein kyllästyneitä singlismiin. Kysyin nyt virkailijalta, muuttaisiko se tilannetta, jos kävisimme maistraatissa. "No sehän sitten olisi sellainen valeavioliitto", tuhahti hän. Niin, niinhän se olisi. Mutta kelpaisimmeko sitten? Vai onko ongelma nyt se, että tässä ollaan ostamassa nimenomaan kotia toiselle meistä? Entäpä jos kyseessä olisi joku muu sijoituskohde? Jospa haluaisimme ostaa vaikkapa yhdessä jonkun firman liiketoiminnan, olisiko silloin ongelma, ettemme ole parisuhteessa?
Että mitäköhän tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Onneksi Danske Bank ei näytä ottavan moralistisia kantoja asuntoprojektiimme. Heidän virkailijansa totesi, ettei tällaista kuviota ole tullut vielä koskaan vastaan (koska ilmeisesti kahden ystävän yhteinen asuntohankinta on jotenkin ihan eri asia, kuin jos vaikka ostaisin kotia itselleni isäni tuella?), mutta lähti kuitenkin lähestymään asiaa ensisijaisesti taloudellisena kysymyksenä. Se tuntui meistäkin varsin järkevältä tulokulmalta näissä pankkiasioissa.
Aikamoinen kanta Nordealla. Toisaalta joo, ymmärrän, kaksi maksajaa on aina parempi kuin yksi, mutta onhan tuo nyt aivan naurettavaa pistää hylkyä papereihin vain siksi, että ei ole parisuhdetta varsinkinm jos rahalliset rahkeet on kuitenkin riittävät. Tosin, olen lukenut paljon ja kokenut itsekin, miten tiukkaa lainansaanti on nykyään ihan kaikille.
VastaaPoistaMeillä on myös hieman vastaavanlainen tilanne, vaikka olenkin parisuhteessa. Minä asun miehen omistamassa sijoitusasunnossa ja mies ennen minun tuloa kuvioon ostamassaan asunnossaan. Tämä on win-win molemmille. Minä saan säästettyä tulevaa yhteistä asuntolainaa varten edullisen vuokran takia ja mies saa varman vuokralaisen. Paperilla olemme vain vuokralainen ja vuokranantaja, mutta oikeasti meillä on pitkäaikainen parisuhde taustalla ja nyt vielä vauva tuloillaan. Mies pendelöi kummankin asunnon välillä.
Mitenkään muuten ei näin pienituloisena tunnu saavan säästettyä lainaa varten. Pankin silmissä olen ihan rupusakkia - pienituloisena määräaikaisia töitä tekevänä (joskin sama työpaikka aina, mutta pankki ei anna arvoa) ja nyt vielä tulevana äitinä, vaikka olisimme virallisesti pariskuntana lainaa hakemassa. Ei mitään väliä pankeille.
No tämäkin on juuri hyvä esimerkki siitä, miten monenlaisia ihmisten tilanteet voivat olla!
PoistaTietenkin kahdet tulot ovat paremmat kuin yhdet ja en olisi ihmetellyt ollenkaan, jos olisi sanottu, että lainaa ei tipu vanhempainvapaiden aikana. Sen sijaan tuollainen parisuhdekommentti oli jotenkin ihan tarpeeton. Eihän sen lainan siitä pitäisi olla kiinni vaan yksinkertaisesti maksukyvystä.