Tarvitaan uusi suunnitelma

On tuntunut pitkään siltä, ettei minulla ole enää mitään sanottavaa parisuhteettomuudesta tai elämäntilannelapsettomuudesta. Ei suinkaan siksi, että kaikki olisi jo sanottu, vaan siksi, etten ole jaksanut välittää. Olen elänyt yksin kohta neljä vuotta, mutta keskittynyt viime aikoina päätoimisesti johonkin aivan muuhun kuin puuttuvan parisuhteen tai lasten miettimiseen. Talven jälkeen olen saanut itseni pakotettua muutamille epäonnisille treffeille, mutta rehellisesti sanottuna en jaksa yrittää enää yhtään. Teen muita asioita. Tiedän, ettei yksineläjän identiteetin omaksuminen auta pariutumista, mutta minä en jaksa enää etsiä enkä toivoa tämän projektin suhteen yhtään mitään. Olen viime aikoina kaivannut jotakuta vierelleni enää hyvin harvoin, lähinnä silloin kun en saa purkkia auki tai kauppakassit painavat liikaa. Näin on ihan hyvä. Ei täydellistä, mutta sellaista keskimääräisen mukavahkoa. Sopivan miehen löytäminen tuntuu niin epätodennäköiseltä, ettei asian ajatteluun kannata tuhlata enää enempää aikaa.

Mitähän sitä tekisi loppuelämällään, jos ei rupeaisikaan kenenkään puolisoksi eikä äidiksi?

Uusi juttuni Väestöliiton blogissa

Hei kaikki,

Olen ollut laiska sinkku. Hiljaisuuteni ei johdu siitä, että olisin pariutunut. Tässä anteeksipyyntönä linkki uuteen tekstiini Väestöliiton sivuilla:

Sinkkuhäpeää Väestöliitossa

Koirien Tinder

Koirille on nyt oma Tinder, Tindog.

Mitähän mieltä tästä pitäisi olla? Löytyisiköhän täältä kautta lenkkiseuraa? Tai jopa treffiseuraa? Kysynpä koiralta, haittaako sitä, jos laitan sen kuvan Tindogiin.

Vilma Vuorion juttu Tindogista

Netissä taas

Nettideitin saldo kahden viikon ajalta:

• Tohtorismies, joka ilmoittaa heti alkuun olevansa poikkeuksellisen älykäs ja kysyy sitten, voisiko saada kuvan minusta ilman paitaa.
• Kolme miestä, jotka etsivät fuckbuddy-tyyppistä ratkaisua.
• Mies, joka haluaa haalia deitistä itselleen haaremillisen neitosia kimppakivaan.
• Mies, joka haluaa piiskaa.
• Mies, joka chattaillessa aloittaa jokaisen viestin: "Hei, kiitokset viestistäsi" ja päättää jokaisen viestin: "Terveisin Jani".
• Mies, joka sanoo, että treffeillä on minun vastuullani ohjailla keskustelua niin, että hän tulee puhuneeksi muustakin kuin työstään. Mies pitää minua ikävänä ihmisenä, kun esitän, että kumpikin läsnäolija vastaisi itse siitä, mitä puhuu.
• Mies joka kertoo, ettei hän ole käynyt kouluja, mutta se ei varmasti haittaa minua, koska hän on "järkeillyt asioita itse".
• Kaksi tosi kivaa viestiä miehiltä, jotka eivät kuitenkaan koskaan enää vastaa. Myöhemmin tajuan, että viestit olivat massaposteja.
• Ainakin viisi miestä, jotka eivät halua puhua enää sanaakaan sen jälkeen, kun lopulta uskovat, etten voi lähettää kuvaani. "En halua tuhlata enää sekuntiakaan aikaani kuvattomaan mimmiin, moido!"
• Yksikään mies, johon olen itse ottanut yhteyttä, ei ole vastannut viesteihini.

Jotain muuta tekemistä kuin treffeillä käyminen pitää kyllä nyt ihan vakavasti keksiä tälle loppulomalle. Tästä ei tule yhtään mitään. Mitä ihmettä teen väärin? Pitäisikö tämän muka olla jotenkin hauskaa?

Kannattaisiko tätä sinkkuakin vähän juhlia?

Ostin jalkahieronnan lahjaksi vauvan saaneelle kaverille ja kyselin hierojalta samalla muistakin palveluista. Valittelin päätetyön kipeyttämiä niskojani, ja kun hieroja kokeili hartianseutuani, ja sanoi, että minäkin tarvitsen hieronnan, minua alkoi melkein itkettää. No niin hemmetti soikoon tarvitsenkin! Miksi kukaan ei ole sitä sanonut minulle?

Kummallisesta hierojareaktiostani tajusin ensinnäkin sen, ettei kukaan ole koskenut minuun puoleen vuoteen. Sitten tajusin, että viime vuodet olen ostanut ihmisille häälahjoja, raskauslahjoja, synnytyslahjoja, nimiäislahjoja ja sitten pienille ihmisille pieniä synttärilahjoja. En ole muistanut juhlia enkä hemmotella itseäni ollenkaan, eikä kukaan järjestä juhlia, lahjoja ja hemmottelua yksineläjälle, vaan se pitää tehdä ihan itse. Ja se todellakin pitää tehdä. Otin opikseni.

Jos pitäisin synttärit, ehtisiköhän kukaan tulla? Järjestääköhän kukaan syntymäpäiviä itselleen kolmen- ja neljänkympin välissä? Onko synttäreiden viettäminen aikuisena kuitenkin vähän lapsellista? Keksisinkö jonkun muun teeman? Vaikkapa:

• Katsokaa, tässä on MUN napa -nudistibileet
• Sori, mun luona on vähän tämmösiä nää illanvietot aina, täällä on pakko mennä MUN ehdoilla kaikki, ainakin siihen asti kunnes musta tulee vähän vanhempi ja mut voi viedä hoitoon -antikliimaksibileet
• Huudatetaan Spotifytä täysillä, erityisesti klo 20-21, lauletaan ja hypitään sohvalla, koska ketään ei tarvitse luonani nukuttaa siihen aikaan -karkelot
• Hormonilaastarit pyllyyn, papiljotit päähän ja fuusiojazzia kajareihin -matinea
• Kattokaa, ei yhtään suonikohjuja -elämystapahtuma
• Kukaan ei saa mennä nukkumaan ennen kello 22.15 -festivaali
• Ostin pari pulloa tämmöstä oikein laadukasta viiniä... ai niin, te ette voikaan kukaan juoda, no ehkä mä selviän (ylihuomiseksi) -pippalot

Lahjaksi toivoisin erilaisia hemmotteluhoitoja, ruokakoreja, kotisiivouspalvelua ja ehkäpä myös lahjakortin escort-palvelulla johonkin kivaan ravintolaan.

Tervetuloa!

Perheettömän loma

Mitä aiotte tehdä lomalla, oi perheettömät sinkut? Minä olen huomannut, että vaikka en normaalisti halua aikatauluttaa vapaa-aikaani, minun on pakko aikatauluttaa lomani, muuten tulee yksinäistä. Lomaan on vielä hetkinen, mutta olen mielestäni onnistunut aikataulutuksessa tänä vuonna kohtuullisesti. Tiedän ainakin viikkotasolla jo nyt, mitä on ohjelmassa.

Väestöliiton Elina Nurminenkin kirjoitti sinkkujen lomailusta:

Loma soolona - sinkun painajainen?

Huh ja hei

Sain tänään loppuun ison työrupeaman. Olen laiminlyönyt ihmissuhteita, kotia, blogia, harrastuksia, viherkasveja ja itseäni. Koiraa en ole laiminlyönyt, mutta lenkkihommien jälkeen olen kellahtanut tyytyväisenä sekamelskan keskelle kaukosäädin kädessä, ja ryöminyt sitten sohvalta sänkyyn jo ennen kymmenen uutisia. Kohta on sentään loma. Aion kellahdella myös lomalla sinne sun tänne täysin vallattomasti, aivan fiilispohjalta. Jos en saa itseäni niskasta kiinni, kellahtelen varmaan tänäkin kesänä ihan omassa hyvässä seurassani. Mikähän mahti tässä maailmassa saisi minut hankkiutumaan treffeille? En ole taas aikoihin ollut yhdelläkään deittisivustolla, enkä jaksa innostua netissä pyörimisestä tippaakaan. Taidan myös olla universumin viimeinen sinkku, joka ei ole koskaan ollut Tinderissä. Olen silti oikeastaan aika tyytyväinen, ettei tässä nyt ole viimeisten kuukausien aikana ollut ketään ylimääräistä pyörimässä nurkissa. Olisin ollut maailman huonoin tyttöystävä kiireineni.