HS: HUS alkaa tarjota lapsettomuushoitoja myös naispareille ja parittomille naisille
Minkähänlaiset jonot on odotettavissa, kun tämä porukka saa vihdoin tasa-arvoiset mahdollisuudet?
Nyt juhlitaan!
torstai 11. huhtikuuta 2019
maanantai 1. huhtikuuta 2019
Tissit
Kirjauduin aamulla deittiprofiiliini ja näin ensimmäiseksi tämän:
37-vuotias mies hakee seuraa sommittelemalla sulkumerkeistä ja o-kirjaimista tuollaiset hauskat tissit. Siis TISSIT!
Lisäksi inboxissa odotti vähemmän viehättävä anaaliraiskausfantasia, josta en aio ottaa tähän kuvakaappausta. Varasin huomiseksi ajan hedelmöitysklinikalle. Tämä homma saa nyt loppua minun osaltani tähän.
Haluan kiittää lämpimästi sekä tätä neljääkymppiä lähestyvää tissinpiirtelijää että herra anaaliraiskaajaa ynnä kaikkia heidän kollegoitaan, joilta minulla on ollut kyseenalainen ilo ja kunnia vastaanottaa mitä huikeimpia viestejä tässä viimeisten hedelmällisten vuosieni aikana. Te olette todellisia synnytystalkoiden pioneereja, teidän ansiostanne yhä useampi suomalainen nainen todella tajuaa biologisen kellonsa kirkuvan ja hakeutuu hedelmöityttämään itsensä klinikalle tanskalaisten miesten sukusoluilla.
HS:ssä pohdittiin tänään syntyvyysasioita ja Anna Rotkirch sanoi näin:
Ei välttämättä.
Tissit.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
Kuinka kertoa raskaudesta tahattomasti lapsettomalle?
Ystävä laittoi viestin:
Moi. Sä oot mulle tärkeä ja haluan kertoa sulle siksi tämän asian ensimmäisenä. Mua jännittää kertominen vähän, koska tiedän, että asia voi olla sulle vaikea. Meille on nyt siis tulossa vauva. Kuten tiedät, ollaan toivottu tätä lasta tosi kovasti, eikä prosessi ole ollut ihan helppo. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kaikki on hyvin ja vauva syntyy syksyllä. Olen tosi onnellinen tilanteesta, ja samalla ymmärrän, että tämä asia voi olla sulle aika ristiriitainen. Halusin vaan kertoa tän nyt mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja sanoa että oot rakas ja voit puhua mulle ihan kaikista fiiliksistä tähän liittyen.
Myönnän ystävälle raskaudesta kertomisen Finlandian, Pulitzerin ja sekä Nobelin kirjallisuus- että rauhanpalkinnot. Lisäksi palkitsen hänet vuoden viestintäteosta.
Kunniamaininta siitä, että asia kerrottiin selkeästi, rehellisesti, suoraan ja ajoissa. Raskautta ei alettu piilotella tai salata erityisesti sen vuoksi, että tiedossa on viestin vastaanottajan tahaton lapsettomuus.
Erityiskiitokset siitä, että vastaanottajan tapa reagoida asioihin voimakkaan tunteellisesti otettiin viestintätavassa huomioon. Viestitse tapahtuva lähestyminen antaa vastaanottajalle mahdollisuuden tuntea kaikki maailman tunteet yhtä aikaa huolestumatta siitä, osaako hymyillä tarpeeksi uskottavasti tai menevätkö välit, jos sattuukin purskahtamaan itkuun. Näin vastaanottaja saa myös aikaa prosessoida asiaa rauhassa.
Suurta viisautta, vahvuutta ja kypsyyttä ihmisenä osoittaa myös viestin lähettäjän ymmärrys tahattomasti lapsettoman tunteista. Erityisesti tapa, jolla lähettäjä ottaa mahdollisesti ristiriitaiset tunteet avoimesti puheeksi poistaa vastaanottajalta huolen siitä, onko tunteissa jotain väärää tai voiko niistä puhua.
Kaikista ansiokkain elementti tässä Vuoden Raskaudestakertomisteossa on kuitenkin se, että viestistä välittyy aidosti, että vastaanottaja on tärkeä, arvokas ja rakas ihminen täysin riippumatta omasta perhetilanteestaan.
Voittaja tullaan palkitsemaan ruhtinaallisesti heti kun palkintolautakunta siihen liikutukseltaan kykenee.
Edit: Kuulisin todella mielelläni lisää ajatuksia siitä, miten raskaudesta kannattaa kertoa tahattomasti lapsettomalle, tai toki siitäkin, miten sitä ei ainakaan kannata tehdä.
Moi. Sä oot mulle tärkeä ja haluan kertoa sulle siksi tämän asian ensimmäisenä. Mua jännittää kertominen vähän, koska tiedän, että asia voi olla sulle vaikea. Meille on nyt siis tulossa vauva. Kuten tiedät, ollaan toivottu tätä lasta tosi kovasti, eikä prosessi ole ollut ihan helppo. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kaikki on hyvin ja vauva syntyy syksyllä. Olen tosi onnellinen tilanteesta, ja samalla ymmärrän, että tämä asia voi olla sulle aika ristiriitainen. Halusin vaan kertoa tän nyt mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja sanoa että oot rakas ja voit puhua mulle ihan kaikista fiiliksistä tähän liittyen.
Myönnän ystävälle raskaudesta kertomisen Finlandian, Pulitzerin ja sekä Nobelin kirjallisuus- että rauhanpalkinnot. Lisäksi palkitsen hänet vuoden viestintäteosta.
Kunniamaininta siitä, että asia kerrottiin selkeästi, rehellisesti, suoraan ja ajoissa. Raskautta ei alettu piilotella tai salata erityisesti sen vuoksi, että tiedossa on viestin vastaanottajan tahaton lapsettomuus.
Erityiskiitokset siitä, että vastaanottajan tapa reagoida asioihin voimakkaan tunteellisesti otettiin viestintätavassa huomioon. Viestitse tapahtuva lähestyminen antaa vastaanottajalle mahdollisuuden tuntea kaikki maailman tunteet yhtä aikaa huolestumatta siitä, osaako hymyillä tarpeeksi uskottavasti tai menevätkö välit, jos sattuukin purskahtamaan itkuun. Näin vastaanottaja saa myös aikaa prosessoida asiaa rauhassa.
Suurta viisautta, vahvuutta ja kypsyyttä ihmisenä osoittaa myös viestin lähettäjän ymmärrys tahattomasti lapsettoman tunteista. Erityisesti tapa, jolla lähettäjä ottaa mahdollisesti ristiriitaiset tunteet avoimesti puheeksi poistaa vastaanottajalta huolen siitä, onko tunteissa jotain väärää tai voiko niistä puhua.
Kaikista ansiokkain elementti tässä Vuoden Raskaudestakertomisteossa on kuitenkin se, että viestistä välittyy aidosti, että vastaanottaja on tärkeä, arvokas ja rakas ihminen täysin riippumatta omasta perhetilanteestaan.
Voittaja tullaan palkitsemaan ruhtinaallisesti heti kun palkintolautakunta siihen liikutukseltaan kykenee.
Edit: Kuulisin todella mielelläni lisää ajatuksia siitä, miten raskaudesta kannattaa kertoa tahattomasti lapsettomalle, tai toki siitäkin, miten sitä ei ainakaan kannata tehdä.
perjantai 15. maaliskuuta 2019
Syntyvyysbingo
Media on ollut tällä viikolla jälleen kerran aivan hepulissa syntyvyydestä. Tein aikani kuluksi tällaisen syntyvyysbingon, voitte ruksia tästä ruutuja yli aina sopivan tilaisuuden tullen. Mukavaa viikonloppua kaikille!
tiistai 12. maaliskuuta 2019
Lapsettomuudesta puhutaan väärin
Lapseton ihminen (nainen) bailaa. Lapseton ihminen (nainen) matkustaa. Lapseton ihminen (nainen) tekee uraa. Lapseton ihminen (nainen) on itsekäs. Lapseton ihminen (nainen) on typerä. (Nais)ihminen ei ymmärrä, että se on myöhäistä sitten nelikymppisenä ruveta niitä lapsia tekemään. Ja sitten sitä itketään. Hah hah, itke sitten, typerä nainen!
Ihan virkistävää, että jollekulle tuli mieleen tutkaista lapsettomuutta vaihteeksi jostain muusta kuin työelämän, koulutuksen tai ainoastaan yhden sukupuolen näkökulmasta. Tämän Jalovaaran ja Fasangin tutkimuksen näkökulma on lapsettomien parisuhdetaustoissa. Näin saadaan ehkä aikaan vaihteeksi toisenlaista puhetta lapsettomuudesta. Sellaista tutkimusotettahan ei tietenkään ole olemassakaan, joka kykenisi avaamaan jonkin yhteiskunnallisen ilmiön perinpohjaisesti ja kokonaisuudessaan kertalaakista. Me ihmiset olemme monimutkaisia. Toiveeni olisi, että ainakin asiantuntijat muistaisivat tämän ja pidättäytyisivät syyttävistä äänenpainoista.
Kirjoitin tuossa taannoin meneväni keskustelutilaisuuteen syntyvyyden laskusta. Tässä tilaisuudessa empaattinen puhe ei onnistunut. Istuin tahattomasti lapsettomana mykkänä ja mykistettynä kuuntelemassa, kuinka ihmisten pitäisi vain relata ja tehdä niitä lapsia. Kuinka on turhaa puhetta, että työelämä vaatii liikaa, koska nyt on tutkittu, että työelämä on itse asiassa helpompaa ja mukavampaa kuin koskaan. Kuinka kaikkien ihmisten elämän suurin tarkoitus on kuitenkin saada lapsia. Kuinka ihmiset heräävät lapsitoiveisiin liian myöhään ja sitten itketään. Kuinka vieruskaverin elämässä on kolme tarkoitusta, ja niiden nimet ovat Minja, Tinja ja Pinja. Kuinka ihminen ei kasva aikuiseksi ennen kuin on saanut omia lapsia. Kuinka ruuhkavuodet ovat rankkoja, mutta mikään ei voita rakkautta omaan lapseen. Keskusteluun osallistunut nuori tajusi, että ei ehkä tarvitsekaan olla omistusasuntoa, työpaikkaa ja autoa ennen kuin hankkii lapsia. Aikuiset myhäilivät tyytyväisinä. Juuri näin, hyvä nuori! Nyt lapsia tekemään mars! Sitten laulettiin laulu masuvauvalle.
Lähdin pois. Myöhemmin sain tilaisuudesta yhteenvedon, jossa todettiin muun muassa, että lapsiperheitä tukevia poliittisia toimenpiteitä kannattaa tehdä jatkossakin, vaikka niillä ei itse asiassa ole mitään vaikutusta syntyvyyteen. Lapsiperheissä on nimittäin kysymys ihmisistä, ja ihmisiä pitää tukea.
Lainaan tähän tuon aiemmin linkkaamani tutkimuksen yhteenvetoa:
"Jos lastenhankintaan halutaan tukea lapsettomien kohdalla, lapsiperheiden taloudellinen tukeminen ei riitä. Tarvitaan järeämpää ja laaja-alaisempaa hyvinvointipolitiikkaa, jolla pystytään vaikuttamaan perheenmuodostukseen laajemmin --"
En ole lukenut tätä tutkimusta vielä kokonaan, mutta tulkitsen, että em. näkökulmasta myös lapsettomat saattavat olla ihmisiä, mistä seuraa se, että heitäkin pitäisi tukea.
Perhepolitiikka on mitä suurimmassa määrin arvopolitiikkaa, mutta jos lapsettomuuden yleisin syy on kumppanin puute, kuka todella kehtaa kirkkain silmin väittää, että syntyvyys lisääntyy antamalla lisää rahaa lapsiperheille?
Muutama muukin kysymys tulee mieleen: Lisääntyykö kenenkään hyvinvointi tässä yhteiskunnassa mollaamisella, vähättelyllä, pilkkaamisella, haukkumisella, lytistämisellä, mitätöinnillä, tuomitsemisella, marginalisoinnilla, säälillä, voivottelulla tai epäempaattisella konservatiivisella arvokiihkoilulla? Lisääntyykö kenenkään hyvinvointi siitä, että etuoikeutetut istuvat piirissä taputtelemassa toisiaan selkään ja kertomassa että heidän valintansa ja elämänkulkunsa ovat niitä parhaita ja oikeita?
Ja miksi me puhumme koko ajan lasten hankkimisesta niin kuin se olisi läheskään jokaiselle meistä oikeasti oma valinta?
Ihan virkistävää, että jollekulle tuli mieleen tutkaista lapsettomuutta vaihteeksi jostain muusta kuin työelämän, koulutuksen tai ainoastaan yhden sukupuolen näkökulmasta. Tämän Jalovaaran ja Fasangin tutkimuksen näkökulma on lapsettomien parisuhdetaustoissa. Näin saadaan ehkä aikaan vaihteeksi toisenlaista puhetta lapsettomuudesta. Sellaista tutkimusotettahan ei tietenkään ole olemassakaan, joka kykenisi avaamaan jonkin yhteiskunnallisen ilmiön perinpohjaisesti ja kokonaisuudessaan kertalaakista. Me ihmiset olemme monimutkaisia. Toiveeni olisi, että ainakin asiantuntijat muistaisivat tämän ja pidättäytyisivät syyttävistä äänenpainoista.
Kirjoitin tuossa taannoin meneväni keskustelutilaisuuteen syntyvyyden laskusta. Tässä tilaisuudessa empaattinen puhe ei onnistunut. Istuin tahattomasti lapsettomana mykkänä ja mykistettynä kuuntelemassa, kuinka ihmisten pitäisi vain relata ja tehdä niitä lapsia. Kuinka on turhaa puhetta, että työelämä vaatii liikaa, koska nyt on tutkittu, että työelämä on itse asiassa helpompaa ja mukavampaa kuin koskaan. Kuinka kaikkien ihmisten elämän suurin tarkoitus on kuitenkin saada lapsia. Kuinka ihmiset heräävät lapsitoiveisiin liian myöhään ja sitten itketään. Kuinka vieruskaverin elämässä on kolme tarkoitusta, ja niiden nimet ovat Minja, Tinja ja Pinja. Kuinka ihminen ei kasva aikuiseksi ennen kuin on saanut omia lapsia. Kuinka ruuhkavuodet ovat rankkoja, mutta mikään ei voita rakkautta omaan lapseen. Keskusteluun osallistunut nuori tajusi, että ei ehkä tarvitsekaan olla omistusasuntoa, työpaikkaa ja autoa ennen kuin hankkii lapsia. Aikuiset myhäilivät tyytyväisinä. Juuri näin, hyvä nuori! Nyt lapsia tekemään mars! Sitten laulettiin laulu masuvauvalle.
Lähdin pois. Myöhemmin sain tilaisuudesta yhteenvedon, jossa todettiin muun muassa, että lapsiperheitä tukevia poliittisia toimenpiteitä kannattaa tehdä jatkossakin, vaikka niillä ei itse asiassa ole mitään vaikutusta syntyvyyteen. Lapsiperheissä on nimittäin kysymys ihmisistä, ja ihmisiä pitää tukea.
Lainaan tähän tuon aiemmin linkkaamani tutkimuksen yhteenvetoa:
"Jos lastenhankintaan halutaan tukea lapsettomien kohdalla, lapsiperheiden taloudellinen tukeminen ei riitä. Tarvitaan järeämpää ja laaja-alaisempaa hyvinvointipolitiikkaa, jolla pystytään vaikuttamaan perheenmuodostukseen laajemmin --"
En ole lukenut tätä tutkimusta vielä kokonaan, mutta tulkitsen, että em. näkökulmasta myös lapsettomat saattavat olla ihmisiä, mistä seuraa se, että heitäkin pitäisi tukea.
Perhepolitiikka on mitä suurimmassa määrin arvopolitiikkaa, mutta jos lapsettomuuden yleisin syy on kumppanin puute, kuka todella kehtaa kirkkain silmin väittää, että syntyvyys lisääntyy antamalla lisää rahaa lapsiperheille?
Muutama muukin kysymys tulee mieleen: Lisääntyykö kenenkään hyvinvointi tässä yhteiskunnassa mollaamisella, vähättelyllä, pilkkaamisella, haukkumisella, lytistämisellä, mitätöinnillä, tuomitsemisella, marginalisoinnilla, säälillä, voivottelulla tai epäempaattisella konservatiivisella arvokiihkoilulla? Lisääntyykö kenenkään hyvinvointi siitä, että etuoikeutetut istuvat piirissä taputtelemassa toisiaan selkään ja kertomassa että heidän valintansa ja elämänkulkunsa ovat niitä parhaita ja oikeita?
Ja miksi me puhumme koko ajan lasten hankkimisesta niin kuin se olisi läheskään jokaiselle meistä oikeasti oma valinta?
maanantai 25. helmikuuta 2019
Lukemista
Tällainen saalis tarttui mukaan kirjastosta tänään.
Arja Mäkisen väikkäristä Oikeesti aikuiset, ja siitä tehdystä kirjasta Vanhojapiikoja ja vapaita naisia olen kirjoitellut aikaisemminkin. Ne on pakko saada aina välillä uudestaan lukuun. Muut kirjat ovatkin sitten uusia tuttavuuksia.
Hanna Parviaisen toimittama Ei kenenkään äiti on kokoelma lapsettomuuskertomuksia. Kaisa Suominen on kirjoittanut kirjaan luvun, jonka nimi on Saako yksinäinen haluta lasta. Varmaan painovirhe muuten, ehkäpä siinä pitäisi lukea esimerkiksi "puolisoton" eikä "yksinäinen". Joka tapauksessa kiinnostaa niin paljon, että taidan lukea tämän heti ensimmäisenä.
Raisa Kyllikki Rannan kirja odotus on upean näköinen valokuvateos viidestä naisesta ja heidän lapsettomuuksistaan. Naisia on myös haastateltu kirjassa.
Sari Vuoriston Laskettu aika on lapsettomuusteemainen novellikokoelma.
Taitaa olla hilpeä ilta tulossa, kun lähden näitä nyt sitten nenäliinojen kanssa kahlaamaan ;)
Mitä mielenkiintoista te olette lukeneet lapsettomuudesta, yksin elämisestä tai jostain muusta tämän blogin teemoihin liittyvästä? Saa toki kertoa muitakin hyviä lukukokemuksia! Ja kaikkea muutakin!
Kirjoittelen ajatuksia lukemastani tämän postauksen kommentteihin.
sunnuntai 24. helmikuuta 2019
Sinkkuudesta ja yksinäisyydestä
Olen taistellut tämän päivityksen kanssa jonkin verran ja päätin nyt kytkeä toisaalta-toisaalta -aivoni hetkeksi kiinni ja pullauttaa tämän itsestäni ulos.
Kyse on tästä dokumentista: mtv.doc: Yksinäisyyden yllättämät
Toisaalta-toisaalta -aivoni sanovat, että tämä päivitys on ärsyttävä, koska sinkkuus ei tarkoita samaa kuin yksinäisyys. Se on ärsyttävä myös, koska dokumentti lähentelee tyylilajiltaan paikoitellen sosiaalipornoa. Ohjelman haikea pianomusiikki vie hetkittäin koko homman kevyesti tragikomiikan puolelle.
Ja sitten toisaalta: Uhriutua ei tarvitse, mutta sinkkuus ja/tai perheettömyys myös kyllä ihan oikeasti aiheuttavat yksinäisyyttä. Niin aiheuttavat monet muutkin elämäntilanteet, joista niistäkin on ohjelmassa esimerkkejä. Jotenkin olen ihan hirveän iloinen, että tämä upea ohjelmassa esiintyvä Katja uskalsi kuitenkin puhua juuri nimenomaan aikuisen yksineläjän yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteesta. Katja on rohkea ja puhuu hyvin.
Jos joku on seurannut tätä blogia tuolta ajanlaskun alkuhämäristä saakka, hän saattaa muistaa että olen postannut tämän linkin joskus vuosia sitten aiemminkin. Ohjelma hävisi silloin kuitenkin aika pian postaukseni jälkeen palvelusta, ja onhan tämä aihe ajankohtainen edelleen. Ja pakko myöntää: kyyneleet silmissähän tätä taas tuli katsottua.
Kyse on tästä dokumentista: mtv.doc: Yksinäisyyden yllättämät
Toisaalta-toisaalta -aivoni sanovat, että tämä päivitys on ärsyttävä, koska sinkkuus ei tarkoita samaa kuin yksinäisyys. Se on ärsyttävä myös, koska dokumentti lähentelee tyylilajiltaan paikoitellen sosiaalipornoa. Ohjelman haikea pianomusiikki vie hetkittäin koko homman kevyesti tragikomiikan puolelle.
Ja sitten toisaalta: Uhriutua ei tarvitse, mutta sinkkuus ja/tai perheettömyys myös kyllä ihan oikeasti aiheuttavat yksinäisyyttä. Niin aiheuttavat monet muutkin elämäntilanteet, joista niistäkin on ohjelmassa esimerkkejä. Jotenkin olen ihan hirveän iloinen, että tämä upea ohjelmassa esiintyvä Katja uskalsi kuitenkin puhua juuri nimenomaan aikuisen yksineläjän yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteesta. Katja on rohkea ja puhuu hyvin.
11:30
Se varmaan siihen kahdenkymmenen,
kolmenkymmenen vuoden välissä oli kuitenkin semmosta aikaa, kun he perustivat
perheet, niin kauheen vähän olin tekemisissä sitten, tai tietysti totta kai
jokaisella on ne ruuhkavuodet, niin ne on kiireisiä ja tavallaan tuntu, että kun
ei itse oikein kuulu semmoseen pienten lasten porukkaan eikä käy sit niille
tarkoitetuissa tapahtumissa, niin tuntu aika ulkopuoliselta niinku ystävienkin
puolesta.
19:20
Kyl se varmaan semmonen, et vahva tunne
siitä et ei kukaan välitä tai ettei kukaan varsinkaan haluakaan välittää, ja
siinä kohtaa tietysti on ollut semmonen ajatus sitten, et mus on paljon vikaa
tai et... ja jotenkin se on aika pelottavaa kans et on yksin ja semmonen
läheisyyden kaipuu on ollut melko vahva sitten siinä kohtaa. Et tuntuu, et
kaikki mitä tekee ni tekee huonosti tai mikään ei suju tai onnistu, ja yleensä
se mieli on aika maassa sillon.
Haastattelija: Ovatko ystäväsi tajunneet sitä, kuinka
yksinäinen koet olevasi?
En mä usko. Ja just vähän aikaa sit
kysyinkin yheltä niin hän sanoi ettei hän oo osannut ajatella.
25:00
Joulu on hyvin perhekeskeinen, et sillon
tuntuu aika vaikeelta tai kaipaa ehkä eniten vuodesta sitä perhettä, ja sillon
moni on.. ystävät on perheineen ja viettävät aikaa sil tavalla sitten, että on
aika… tietysti mul on vanhemmat ja se perhe mutta et se oma perhe olis
kuitenkin sitten toiveissa.
31:38
(Kysymykseen "Oletko syyttänyt itseäsi?") Ehkä mä oon miettinyt, et voisinks mä mahdollisesti tehdä toisin tai en mä tiedä voisinks mä olla toisenlainen, mut pohtinut vähän että miksi… et onks se oma persoona sit sen tyyppinen ettei oo sitten sitä perhettä, perheonnee sit saanu, että en tiedä. Mut en oo varsinaisesti syyttäny oo kyllä, et ennemminkin hyväksynyt, et tällain mennään mutta toivottavasti ei lopun elämää kuitenkaan.
(Kysymykseen "Oletko syyttänyt itseäsi?") Ehkä mä oon miettinyt, et voisinks mä mahdollisesti tehdä toisin tai en mä tiedä voisinks mä olla toisenlainen, mut pohtinut vähän että miksi… et onks se oma persoona sit sen tyyppinen ettei oo sitten sitä perhettä, perheonnee sit saanu, että en tiedä. Mut en oo varsinaisesti syyttäny oo kyllä, et ennemminkin hyväksynyt, et tällain mennään mutta toivottavasti ei lopun elämää kuitenkaan.
37:25
Haastattelija: Minkälaisia yhteydenottoja sinä
kaipaisit ystäviltäsi?
No varmaan lenkkiseuraa ehkä eniten.--- No yleensä varmaan et ”Mitä kuuluu?” Et semmoset soitot olis kivoja. Mut olis kiva vähän enemmän nähdäkin.
No varmaan lenkkiseuraa ehkä eniten.--- No yleensä varmaan et ”Mitä kuuluu?” Et semmoset soitot olis kivoja. Mut olis kiva vähän enemmän nähdäkin.
Jos joku on seurannut tätä blogia tuolta ajanlaskun alkuhämäristä saakka, hän saattaa muistaa että olen postannut tämän linkin joskus vuosia sitten aiemminkin. Ohjelma hävisi silloin kuitenkin aika pian postaukseni jälkeen palvelusta, ja onhan tämä aihe ajankohtainen edelleen. Ja pakko myöntää: kyyneleet silmissähän tätä taas tuli katsottua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)