Hesarissa oli hetki sitten juttu siitä, kuinka yksinäisiä pienten lasten vanhemmat ovat.
HS: Yksinäisyys vaivaa monia vanhempia
Muistan lukeneeni viimeisen vuoden aikana lehdistä ainakin seuraavien väestöryhmien yksinäisyydestä:
- Lapset
- Opiskelijat
- Vanhukset
- Miehet
- Naiset
- Isät
- Äidit
- Yksinelävät
- Lesket
- Maahanmuuttajat
Että mikähän tässä nyt sitten oikein mättää? Yksinäisyys masentaa ja yksinäisyys tappaa, mutta silti me olemme kaikki niin hemmetin yksin täällä.
Tutkimusprofessori Rotkirchin tapaan minäkin ajattelen, että syy on pitkälti ydinperhekeskeisyydessä. Ne, jotka saavat hankittua itselleen (hetero-?)puolison ja lapsen tai useamman, glorifioidaan välittömästi kultaiseen ydinperhekuplaan, jossa aikaa kuuluu viettää lähinnä oman perheen ja aivan lähisuvun kesken perheille sopivissa riennoissa. Toiminnan sopivuuden määrittelevät tietenkin aina lapsen tarpeet. Perheettömät tai muuten normiperheistä eroavat voivat tietysti tulla joskus kylään kuplaan, mutta on aivan selvää, että heidän paikkansa on jossain ihan muualla. Joskus yhteiskunta tekee selväksi sen, että perheettömän tai muuten erilaisen paikka on häpeäpaalu. Joku käpertyy sitten itse yksinäisyyteen. Toinen saattaa huomata ystäväpiirin kaikonneen, kun uupuneet supersankarivanhemmat ovat päätyneet pyörimään syöksykierteessä jonnekin vauvajoogan, luomusoseilun, HopLopin ja kaverisynttäreiden hengästyttävään limboon. Tai sitten siihen limboon, jossa kukaan ei saa koskaan nukkua yhtään.
Me elämme kaikki todeksi sitä myyttiä, jonka mukaan ydinperheen kuuluu olla kaiken toiminnan auvoisa perusyksikkö. Jos perheellisetkin tuntevat olonsa yksinäisiksi siellä myyttisessä ydinperhekuplassaan, myytistä ei taida olla hyötyä kenellekään (ehkäpä muutamia konservatiivisia poliittisia puolueita lukuunottamatta #Keskusta #Kristilliset). Tutkimusprofessori sanookin viisaasti, että "eri iässä ja elämäntilanteissa olevien pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä". Niin. Että vietettäisiinkö? Mutta voitaisiinko rikkoa se myytti siltäkin osin, ettei meidän tarvitsisi aina sopia niitä treffejä johonkin perkeleen leikkipuistoon? Eihän siellä oikeasti kukaan normaali ihminen vapaaehtoisesti halua aikaansa viettää. Tehdään jotain kivaa ennemmin.
----
Muihin aiheisiin: Haluatko lukea lisää yksinelämisestä ja yksinäisyydestä? Tee se vaikka täällä:
Akuutti: Onko yksinelävä yksinäinen?
Kiinnostaako yksineläminen yhteiskunnallisesti ja/tai poliittisesti? Tsekkaapa nämä:
Yksinasuvat ry
Yhden hengen taloudet-blogi
Helsingin Vasemmisto: Yksinasuvat -miljoona marginaalissa
----
Lopuksi seuraa lehdistökatsauksen iloinen uutinen: Maaret Kallio muistaa kolumnissaan, että yksineläjäkin voi olla tahattomasti lapseton, hurraa!
Maaret Kallion kolumni lapsettomuudesta
keskiviikko 6. huhtikuuta 2016
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Seurustelen, olen siis olemassa
Tämä pääsiäinen ei viime vuosista poiketen ollutkaan vastentahtoinen neljän päivän hiljaisuusretriitti. En ole ollut yksin koko aikaa. En ole enää ylijäämänainen, joka ehkä kutsutaan mukaan jos ei ole mitään erityistä tekemistä. Tuntuu uskomatomalta, että olen jollekin ykkösvaihtoehto.
On maailman kummallisinta, että nyt kun kaveripariskunnat ovat kuulleet minun tapailevan jotakuta, puhelin onkin taas alkanut soida. "Haluisitteko tulla meidän landelle saunomaan?" "Tuletteko joku ilta meille syömään?" Vaikka suhde on vasta orastava, olen jo muuttunut porukan silmissä parilliseksi. Kukaan ei ole edes tavannut miestä, mutta jostain kumman syystä "me" olemme halutumpaa seuraa kuin minä olin yksin. Aistin ympäristöstä helpotusta: Vihdoinkin minäkin sovin porukkaan.
On maailman kummallisinta, että nyt kun kaveripariskunnat ovat kuulleet minun tapailevan jotakuta, puhelin onkin taas alkanut soida. "Haluisitteko tulla meidän landelle saunomaan?" "Tuletteko joku ilta meille syömään?" Vaikka suhde on vasta orastava, olen jo muuttunut porukan silmissä parilliseksi. Kukaan ei ole edes tavannut miestä, mutta jostain kumman syystä "me" olemme halutumpaa seuraa kuin minä olin yksin. Aistin ympäristöstä helpotusta: Vihdoinkin minäkin sovin porukkaan.
maanantai 14. maaliskuuta 2016
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Hyvä elämä ilman perhettä?
Olen viime aikoina miettinyt, että haluaisin tavata muita lapsettomia naisia ja kuulla heidän elämästään. Ympäröivä yhteiskunta ei useinkaan tarjoa (varsinkaan naisille) kovin paljon malleja hyvän lapsettoman tai perheettömän elämän elämiseen. Haluaisin perustaa sinkkujen mummukerhon, jossa vanhat naiset jakaisivat viisauksia elämästä ilman perhettä. (Ai niin, ovatko nämä naiset edes mummuja, jos heillä ei ole lapsia?) Ystäväni, pienten lasten vanhemmat, tarvitsevat vertaistukea elämäntilanteessaan. Minäkin tarvitsen, enkä missään tapauksessa sovi sellaiseen tukiryhmään, jossa on biologisesti lapsettomia pariskuntia. Haluan sinkkumummuidolin, mallin sille, kuinka ilman perhettä voi elää hyvän elämän.
maanantai 29. helmikuuta 2016
Kuka saa olla tahattomasti lapseton?
"Heillä on rahaa, heillä on aikaa, heillä on toisensa, mutta heillä ei ole sitä kolmatta", alkaa juttu lapsettomuudesta Ylen verkkosivuilla. "Tahaton lapsettomuus tarkoittaa sitä, ettei lasta tule, vaikka pariskunta on yrittänyt yli vuoden".
Yle: Itsekäs, itsekkäämpi, lapseton
Miten otsikko sinkuista tahattomasti lapsettomista kuuluisi? "He ovat voittopuolisesti selkeästi köyhempiä kuin pariskunnat. Heillä saattaa olla aikaa tai sitten ei, riippuen vähän siitä mitä he puuhailevat, koska elämässä on aika paljon muutakin tekemistä kuin lastenhoito. He käyvät nukkumaan yksin, heräävät yksin ja ylipäänsä hoitavat kaikki asiansa itse, koska heillä nyt ei satu olemaan siinä ketään toista arkea jakamassa. Joskus he joutuvat miettimään, onko lainkaan sallittua olla surullinen lapsettomuudesta, koska oikea lapsettomuus voi koskettaa vain pariskuntia."
Mikä sinä olet, kun et ole osa pariskuntaa? Surusi kanssa kuralätäkössä kiukutteleva keskenkasvuinen, joka olisi niin kovasti halunnut leikkiä aikuista, mutta rahkeet eivät siihen riittäneet. Et sinä voi olla lapseton, kun et ole aikuiseksi kasvanutkaan. Sinä et löytänyt ketään, et kelvannut kenellekään. Ei sinun surusi ole lapsettomuutta, se on lapsellisuutta.
Tahaton ei ole tahallisen vastakohta, eikä lapseton tarkoita ihmistä, jolla ei ole lapsia.
Yle: Itsekäs, itsekkäämpi, lapseton
Miten otsikko sinkuista tahattomasti lapsettomista kuuluisi? "He ovat voittopuolisesti selkeästi köyhempiä kuin pariskunnat. Heillä saattaa olla aikaa tai sitten ei, riippuen vähän siitä mitä he puuhailevat, koska elämässä on aika paljon muutakin tekemistä kuin lastenhoito. He käyvät nukkumaan yksin, heräävät yksin ja ylipäänsä hoitavat kaikki asiansa itse, koska heillä nyt ei satu olemaan siinä ketään toista arkea jakamassa. Joskus he joutuvat miettimään, onko lainkaan sallittua olla surullinen lapsettomuudesta, koska oikea lapsettomuus voi koskettaa vain pariskuntia."
Mikä sinä olet, kun et ole osa pariskuntaa? Surusi kanssa kuralätäkössä kiukutteleva keskenkasvuinen, joka olisi niin kovasti halunnut leikkiä aikuista, mutta rahkeet eivät siihen riittäneet. Et sinä voi olla lapseton, kun et ole aikuiseksi kasvanutkaan. Sinä et löytänyt ketään, et kelvannut kenellekään. Ei sinun surusi ole lapsettomuutta, se on lapsellisuutta.
Tahaton ei ole tahallisen vastakohta, eikä lapseton tarkoita ihmistä, jolla ei ole lapsia.
maanantai 15. helmikuuta 2016
Arvojärjestys
Tajusin yhtäkkiä, että olen viimeisten vuosien aikana käynyt läpi aivan mielettömän pyörremyrskyn. Koko elämän tärkeysjärjestys on mennyt uusiksi. Muutos ei ole vielä läheskään valmis, mutta olen alkanut rakentaa elämääni sellaiseksi, ettei siihen tule lapsia.
Minusta ei tule äitiä yksin. Jos on valittava, hyvä parisuhde on minulle tärkeämpää kuin vanhemmuus. Lapsen saamisella on määräaikansa, mutta hyvää suhdetta voi etsiä niin kauan kuin on elossa. Vaikka en ole varsinaisesti vauvakuumeillut ainakaan kymmeneen vuoteen, tämä kulttuuri on kasvattanut minut siihen, että aikuisuuteen kuuluu vanhemmaksi tuleminen. Piti olla niin itsestään selvää, että elämä menee niin, että lapsia tulee. Ja jos ei tule, siihen on sitten jokin biologinen syy. Mutta että jää lapsettomaksi ja vieläpä kokonaan perheettömäksi siksi, ettei kumppania löydy, siihen en ollut osannut varautua mitenkään. Suru, hätä ja paniikki yksin jäämisestä ovat viimeisten vuosien aikana olleet toisinaan lähes invalidisoivia.
Nyt on rauhallisempaa. Rauha johtuu ainakin osittain siitä, että saa välillä pitää jotakuta kädestä. Joku silittää ja ottaa syliin ensimmäistä kertaa vuosiin. Kas kun on niin, että vaikka itsensä rakastaminen ja itsestään huolen pitäminen on tärkeää, se ei voi koskaan korvata toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta. Kasvohoito ei ole sama kuin silmiin katsominen, omien tunteiden kuuntelu ja arvostaminen ei ole sama kuin oikea yhteys toiseen ihmiseen. Liikunta tai hieronta ei korvaa ihoa iholla. Niin meidät ihmiset on rakennettu. Ihmisen ikävä toisen luo ei ole sairautta, eikä siihen, että kaipaa toista lähelleen tarvitse syödä masennuslääkkeitä.
Yhteisöähän me ihmiset kaipaamme. Kun omasta tuttavapiiriistä ei liiemmin löydy saman elämäntilanteen jakavia, on aina ilahduttavaa lukea, ettei ole yksin.
MTV3: Yhä useampi suomalainen ei löydä kumppania, lapsihaaveet romuttuvat iän karttuesssa
Minusta ei tule äitiä yksin. Jos on valittava, hyvä parisuhde on minulle tärkeämpää kuin vanhemmuus. Lapsen saamisella on määräaikansa, mutta hyvää suhdetta voi etsiä niin kauan kuin on elossa. Vaikka en ole varsinaisesti vauvakuumeillut ainakaan kymmeneen vuoteen, tämä kulttuuri on kasvattanut minut siihen, että aikuisuuteen kuuluu vanhemmaksi tuleminen. Piti olla niin itsestään selvää, että elämä menee niin, että lapsia tulee. Ja jos ei tule, siihen on sitten jokin biologinen syy. Mutta että jää lapsettomaksi ja vieläpä kokonaan perheettömäksi siksi, ettei kumppania löydy, siihen en ollut osannut varautua mitenkään. Suru, hätä ja paniikki yksin jäämisestä ovat viimeisten vuosien aikana olleet toisinaan lähes invalidisoivia.
Nyt on rauhallisempaa. Rauha johtuu ainakin osittain siitä, että saa välillä pitää jotakuta kädestä. Joku silittää ja ottaa syliin ensimmäistä kertaa vuosiin. Kas kun on niin, että vaikka itsensä rakastaminen ja itsestään huolen pitäminen on tärkeää, se ei voi koskaan korvata toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta. Kasvohoito ei ole sama kuin silmiin katsominen, omien tunteiden kuuntelu ja arvostaminen ei ole sama kuin oikea yhteys toiseen ihmiseen. Liikunta tai hieronta ei korvaa ihoa iholla. Niin meidät ihmiset on rakennettu. Ihmisen ikävä toisen luo ei ole sairautta, eikä siihen, että kaipaa toista lähelleen tarvitse syödä masennuslääkkeitä.
Yhteisöähän me ihmiset kaipaamme. Kun omasta tuttavapiiriistä ei liiemmin löydy saman elämäntilanteen jakavia, on aina ilahduttavaa lukea, ettei ole yksin.
MTV3: Yhä useampi suomalainen ei löydä kumppania, lapsihaaveet romuttuvat iän karttuesssa
perjantai 5. helmikuuta 2016
Elämää ilman lapsia
Tapasin syksyllä miehen, jonka kanssa minulla on edelleen hauskaa. En ole tuntenut oloani kertaakaan yksinäiseksi tapaamisemme jälkeen. Minun ei ole enää tarvinnut olla koko ajan aktiivisesti suunnittelemassa itselleni ohjelmaa nähdäkseni ihmisiä. Nyt minullakin on joku, jonka kanssa olla silloin kun ei jaksa lähteä mihinkään. Se on ihanaa. Elämä on niin paljon kevyempää. Rakastan tätä.
Miestä en rakasta. Hän on ihana, mutta me emme seurustele, emme muuta yhteen, ei tule häitä, ei lapsia. Hän on hyvä ihminen ja minun on hänen kanssaan hyvä olla. Näin tulee jatkumaan, kunnes jompikumpi haluaa toisin. Me olemme kumpikin aikuisia ja me päätämme, että meidän suhteemme on tällainen. Olen onnellisempi kuin vuosiin.
En ole oikeastaan ajatellut lapsettomuuttani ainakaan puoleen vuoteen. En ole enää edes varma haluanko lapsia. Katson uhmaikäisten kanssa taistelevia ystäviä, kotiin homehtuvia hoitovapaalaisia ja olen kiitollinen vapaudestani. Minusta ette saa seuraa leikkipuistoon. Leikkipuistot ovat hanurista. Soitelkaa sitten, kun ehditte tehdä taas aikuisten juttuja.
Minä käyn miehen kanssa testaamassa sen uuden ravintolan ja nukun huomenna niin pitkään kuin huvittaa.
Miestä en rakasta. Hän on ihana, mutta me emme seurustele, emme muuta yhteen, ei tule häitä, ei lapsia. Hän on hyvä ihminen ja minun on hänen kanssaan hyvä olla. Näin tulee jatkumaan, kunnes jompikumpi haluaa toisin. Me olemme kumpikin aikuisia ja me päätämme, että meidän suhteemme on tällainen. Olen onnellisempi kuin vuosiin.
En ole oikeastaan ajatellut lapsettomuuttani ainakaan puoleen vuoteen. En ole enää edes varma haluanko lapsia. Katson uhmaikäisten kanssa taistelevia ystäviä, kotiin homehtuvia hoitovapaalaisia ja olen kiitollinen vapaudestani. Minusta ette saa seuraa leikkipuistoon. Leikkipuistot ovat hanurista. Soitelkaa sitten, kun ehditte tehdä taas aikuisten juttuja.
Minä käyn miehen kanssa testaamassa sen uuden ravintolan ja nukun huomenna niin pitkään kuin huvittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)