torstai 21. lokakuuta 2021

Elämäni oudoin puhelu

- Perheoikeudellisesta yksiköstä päivää, kutsuisimme käymään.

- Päivää. Toimitin jo teille todistuksen lapseni alkuperästä. Eikö asia hoidukaan sillä?

- Ei, valitettavasti todistus anonyymistä lahjoittajasta ei riitä, pitää tulla paikan päälle keskustelemaan.

- Mitä tämä keskustelu tulee koskemaan?

- Lapsen alkuperää. Meidän on tiedettävä, olisiko mahdollista, että sinulla olisi kuitenkin ollut jonkinlainen... niin... suhde hedelmöityshoitojen aikaan. Pahoittelen tätä, nämä keinohedelmöitysasiat eivät ole niin tuttuja.

Repeän nauruun.

- Haluatte siis keskustella mahdollisesta seksielämästäni hedelmöityshoitojen aikana?

- Niin. No. Niin se tavallaan on.

- Ja ilmeisesti velvollisuuteni on tulla sinne tällainen keskustelu käymään?

- Kyllä.

En ole ihan varma pitäisikö itkeä vai nauraa. Aion mennä paikalle, mutta en aio vastata mihinkään, mikä ei mielestäni tunnu yhdenvertaiselta suhteessa heteropareihin. Kirjattakoon siis pöytäkirjaan jälkeläiselleni nähtäväksi, että hänen äitinsä kieltäytyi uppiniskaisesti raportoimasta, oliko syyllistynyt epäsiveellisyyksiin hänen alkuunsaattamisensa aikoihin.

Miten voisin todistaa kertomukseni todeksi, jos sairaalan kirjoittama todistus ei siihen riitä? Miten teen sen paremmin kasvotusten kuin puhelimessa? Kytketäänkö minut valheenpaljastuskoneeseen? Juotetaanko minulle totuusseerumia? Tehdäänkö sisätutkimus?

Voisiko joku valistunut lukija sivistää minua: Kuinka mahdollista ylipäänsä olisi tulla raskaaksi luomuna ivf-hoitojen aikana? Jos kaikki kypsät munasolut sijaitsevat petrimaljassa hedelmöittyjän ulkopuolella, miten silloin edes voisi tulla raskaaksi perinteisin keinoin?

Ymmärrän kyllä, että tässä on tavallaan kyseessä lapsen etu: Lapsella on oikeus tietää kaikki vanhempansa. Kai tämän nyt voisi silti jollain muullakin tavalla hoitaa? Eikös tällainen nyt ole jo jotenkin vähän karmivaa?

2 kommenttia:

  1. Avoliitossa olevan (hetero)parin pitää vakuutella, että kyllä tämä tosiaan on varmasti tämän miehen lapsi. Olen kuullut että ennen se oli vielä ikävämpi tilaisuus, nythän nuo hoidetaan neuvolassa niin että tarkastavat henkkarit (varmaan siksi paikan päälle?) Ja laitetaan rakseja ruutuihin. Isälle kerrotaan myös että voi vielä perua kuukauden ajan lapsen syntymän jälkeen. Tässä on niinkuin palautusoikeus. Eihän nuo ihan tätä päivää ole, eiköhän joku vahvalla tunnistautumisella täytetty lomake ajaisi saman asian. Kiinnostaa jos joku tietää enemmän, miksi se prosessi on juuri tuollainen että pitää käydä henkilökohtaisesti paikan päällä. Terveydenhoitajakaan ei kuitenkaan ole mikään valehtelun ammattilainen että voisi siinä valheenpaljastuskokeena toimia ja tuskinpa ovat sitä perheoikeudellisessa yksikössäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut avoparikavereilta, että ennen oli heilläkin ihan älytön syyni. Yhdet tutut kertoivat, että heidän oli pitänyt selvittää jossain toimiston tiskillä jonon seisoessa perässä, että onko neiti nyt aivan varma, ettei ole touhuillut muiden kuin tämän avokumppaninsa kanssa. Olin siinä uskossa, että nyt kun homma hoituu neuvolassa, se olisi jotenkin järkevämpää. En voi käsittää, miksi myös itselliset ja muut lahjasoluporukat eivät voisi selvittää asioitaan neuvolassa. Minulla ei ainakaan ole olemassa sen kummempaa todistetta asiasta kuin Husin paperi, jossa todetaan ivf-hoito ja anonyymi lahjoittaja. Ei se siitä muuksi muutu, vaikka kävisin sen jokaisella luukulla erikseen esittämässä. Olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla, miksi systeemi on tällainen.

      Poista